Onni olla minä

Taas on hieman sateinen arki koittanut juhannusviikonlopun jälkeen. Pitää kyllä saada nuo sadevaatteet kuosiin piakkoin;) Toivottavasti kaikkien teidän juhannus on kulunut lämpimässä hengessä säiden ollessa hieman viileämmät. Ainakaan meitä ei juhannuskelien kylmyys estänyt, päinvastoin! Ehdimme touhuta yhtä sun toista toinen toistaan mukavampaa kuten boulderointia (sportti jäi toiseen kertaan jatkojen viettäessä juhannusta Tampereella), melomista, ruoanlaittoa, saunomista, uintia, valokuvaamista, juhannustaikoja ja Japanin matkan suunnittelua. Juhannuksen vietossa oli mukana minun lisäkseni siskoni Maria, äitini, Frodo-koira ja ystäväni Elli-Noora. Itselläni oli kyllä niin ihana juhannus, että voin vain huokailla onnesta. Tässä muutamia kuvia keskikesän juhlasta sekä yksi huippuhyvä resepti, jota kokeilimme viikonloppuna.

Toppaliiville oli tosiaan käyttöä koko viikonlopun;)

Ilma +10C ja vesi +12C, mutta ollaan Elli-Nooran kanssa niin kuumaverisiä, ettei moinen meitä estellyt!

Tein torstai-iltana aivan ihania suolaisia lettuja, joiden kanssa söimme katkarapu-lohi-tsatsikia. Oli todella hyvää, voin lämpimästi suositella kokeilemaan! 

Katkarapu-lohi-tsatsiki

-150g lämminsavulohta

-200g katkarapuja

-2dl maustamatontajugurttia

-1/2 kurkku

-1rkl hunajaa

-1rkl omena-/valkoviinietikkaa

Leikkaa kurkku pieneksi raasteeksi ja valuta ylimääräinen vesi pois puristamalla. Lisää jugurtin joukkoon kaikki muut raaka-aineet ja tarkista maku. Tarjoile lettujen, keson ja salaatin kera hyvässä seurassa!

Elli-Noora oli nyt ensimmäistä kertaa saaressamme ja saaristossa ylipäänsä käymässä ja hänen ihastelujensa ja uteliaisuutensa myötä itsekin aloin huomata, kuinka upea Suomen saaristo ja meidän oma mökkisaaremme tosiaan onkaan. Välillä alkaa pitää itselle jokapäiväisiä asioita liian itsestäänselvyytenä, eikä enää huomaa niiden todellista upeutta ja ennen kaikkea niiden arvoa itselle. Liian usein käy niin, että hyvät asiat elämässä huomaa vasta kun niitä ei enää ole. Olen useasti lukenut lehdistä vakavassa onnettomuudessa olleiden tai läheisen menettäneiden kertovan, kuinka elämää ei osannut arvostaa silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Jostain syystä tämä on pyörinyt mielessäni viime aikoina ja olen useasti pohtinut omaa elämäntilannettani ja sitä, kuinka onnellinen tosiaan olenkaan. Olen niin etuoikeutettu verrattuna maailman ihmisiin yleensä, että ihan hävettää, kuinka vähän sitä muistaa ajatella ja arvostaa. Ihmisen luontoon valitettavasti kuuluu aina etsiä jotain mitä voi murehtia tai vatvoa mielessään, ja asioiden oikeat mittasuhteet voivat helposti hämärtyä. Tämän asia on tärkeä pitää mielessä, sillä en tahdo, että tajuan oman elämäni ihanuuden ja arvokkuuden vasta kun se otetaan minulta pois.

En tarkoita, että nyt pitäisi alkaa voivotella omaa etulyöntiasemaansa muihin maailman ihmisiin nähden, vaan sitä että oppii arvostaamaan kaikkea sitä ihanaa, mitä on muilta ihmisiltä ja maailmalta saanut sekä omien ponnisteluidensa tuloksia. Ja on muistettava tosiaan elää omaa elämäänsä! Minusta on niin sääli, että aivan liian monet länsimaissa elävät ihmiset tuntuvat elävän elämästään vain murto-osan, usein vain perjantaista sunnuntaihin, jonka jälkeen vain odotetaan että perjantai jälleen tulisi. Ihmisten on opeteltava löytämään arjesta sellaisia asioita, pieniä tai suuria, joiden tuoma ilo tekee omasta elämästä elämisen arvoista, myös maanantaina. Ja jos ei niitä löydy, on aika tarttua itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Ei elämä vain tapahdu kun sitä odottaa, se on itse luotava. Tietysti aina tulee päiviä ja hetkiä, jolloin oma elämä ei ole ruusuilla tanssimista, mutta jos viikosta toiseen puurtaa ilman minkäänlaista nautintoa tai ilonpilkahdusta, on se jo kohtuutonta ja hälytyskellojen pitäisi soida. Omasta elämästä on tehtävä juuri sellainen, ettei sitä haluaisi vaihtaa kenenkään muun kanssa. Jokainen on oman onnensa seppä ja on jokaisen oma tehtävä rakentaa omaa elämäänsä omannäköiseksi. Olen todella onnellinen, että olen nyt ymmärtänyt, että oma elämäni tosiaan on sellaista, etten ikimaailmassa vaihtaisi sitä kenkään muun kanssa. On myös hienoa tajuta, ettei sillä ole mitään väliä, mitä joku toinen on minun elämästäni mieltä. Tärkeinät on että minä rakastan sitä millainen olen. Nyt minulla on maailman ihanin perhe, suku ja ystävät, voin harrastaa juuri niitä ihania asioita, joita rakastan, olen hyvinvoiva ja terve ja viihdyn kehossani, saan nähdä maailmaa sekä tulevaisuuteni näyttää valoisalta ja on täynnä ihania suunnitelmia. Tietysti minulla on vielä useita haasteita edessä näiden suunnitelmien, haaveiden ja tavoitteiden toteuttamiseksi, mutta haluan voittaa ne ja luoda itse itselleni tämän hetken ja tulevaisuuden. Töitä on siis luvassa mutta en haluaisi, että minulle olisi kaikki tehty valmiiksi niin, etten itse joutuisi liikauttamaan pikkusormeanikaan. Koska tärkeintä on matka, ei niinkään päämäärä!

Nauttikaa hyvät ihmiset elämästänne ja kesästä, oli se sitten sateinen ja kylmä tai helteinen ja aurinkoinen, sillä ikinä ei voi tietää kuinka kauan tästä kaikesta saa nauttia!

Minä menen nyt nauttimaan maailman ihanimmasta kaakaosta (sekoita puolet kookosmaitoa ja puolet tavallista maitoa ja lisää itsellesi sopiva määrä kaakaota) ja iltapalasta äidin kainaloon sateisen ja mahtavan päivän päätteeksi

Rakkain terveisin Julia