Blogiarkisto

lauantai 22. elokuuta 2015

Konnichi-wa!


Lämpöiset terveiset pallon toiselta puolen nousevan auringon maasta. Sain viettää Japanin polttavan aurongon alla lähes kuukauden ympäri Japania reissatan, maailmanlaajuisella partioleiri Jamboreella elellen ja Japanin urbaanista elosta nauttien. Matkamme oli aivan uskomaton kokemus, joka vei minut aivan uudenlaisiin ja upeisiin vain kuvissa ja elokuvissa vilahtaneisiin paikkoihin, temppeleihin ja kaupunkeihin. Sain kokea ja nähdä Japanin kulttuuria ja elämänmenoa monista perspektiiveistä niin kaupungin sykkeessä, vuorella haikkaillessa, leirillä eläessä kuin omakotialueella juostessakin.





Matkamme alkoi Tokiossa, jossa vietimme pari päivää. Onneksi meillä oli suora lento Helsingistä, mutta ensimmäisenä päivänä jetlag painoi aika lailla. Olin kuitenkin niin täpinöissäni, että pystyin nauttimaan ensimmäisestäkin kaupunkikierroksesta ja yritin imeä kaiken matkaoppaamme kertoman tiedon. Saimme nähdä upeita temppeleitä, tuntea Japanin kuumuuden nahoissamme, ihmetellä joka kulmalla tönöttäviä juoma-automaatteja, maistaa japanilaista Shubashuba-illallista, ihailla Tokyo-toweria hotellimme ikkunasta ja nähdä Tokyon valtavuuden ulottuvan silminkantamattomiin näköalatornista tähyillessämme.

Valmiina matkaan vielä Suomen kamaralla

Sake tynnyreitä Shibuyan shito-pyhäkön alueella



Government buildingsta Tokyo jatkui ja jatkui ja jatkui...

Toisen päivämme aloitimme aamuvarhain ruokatorille suunnatessamme. Saimme ihailla toinen toistaan erikoisempia elintarvikkeita pullollaan notkuvia pöytiä pienillä japanilaisilla kujilla. Mastelimme mitä uskalsimme, mutta hotellilla meitä odotti vielä japanialinen aamiainen. Muuten päivämme kului Tokioon tutustuessa jalan ja metrolla liikkuessa. Eksyimme metrossa vain kerran!


Myös aamisella syödään Japanissa riisiä


Löysimme myös suomalaista ja pohjoismaista designia usemman kerran. Tokiossa oli jopa Tove Janssonin näyttely!


 Kolmantena matkapäivänämme suuntasimme kohti etelää ja Mt. Fujin vuorta. Itse Mt. Fujille emme tällä kertaa kiivenneet, mutta pääsimme sen omalta huipultamme näkemään. Päivävaelluksen päätteeksi pääsimme majoittumaan perinteiseen japanilaiseen majataloon, ryokaniin, kylpemään kuumaan kylpyyn, onseniin, sekä nauttimaan perinteistä japanilaista illallista yukataan pukeutuneena. Nuttura pään päällä keikkuessa ja varvastossuissa tatamilla hipsiessä saattoi maistaa palan aitoa japanilaista eloa.




Japanilainen illallinen koostuu monesta pienestä annoksesta ja se syödään matalalta pöydältä tatamilla istuen

Pääsimme nauttimaan Kioton tunnelmasta kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä pääsimme käymään mm. Kultaisessa temppelissä ja Kivitenppelissä. Pääsin myös maistamaan Black Sesam Seed -jäätelöä. Ensin luulimme tämän mustan pehmiksen olevan salmiakkijäätelöä, mutta eivät japanilaiset sentään niin suomalais-intoilijoita ole. Maku oli yllättävän mieto, mutta suupielet värjäytyivät kyllä!





Vuoria peittävät bambu-metsät saavat kukkulat näyttämään pehmeiltä sammalmättäiltä

Olimme onnekkaita, sillä viimeisenä Kiotossa oleilu päivänämme oli Gionin kujilla upeat festivaalikulkueet. 


Se kuuluisa sadan yenin kauppa tosiaan on niin värikäs ja muovinen kuin voitte kuvitella


Pääsimme matkustamaan Japanin kuuluisalla luotijunalla, Shinkansenilla, usenpaankin kertaan. Juna kulkee jopa 270 km/h ja pysähtyy asemille hieman koosta riippuen 60-120 sekunnin ajaksi. Ja ei tosiaan sekuntiakaan pidempään. Onneksi ehdimme aina mukaan junaan ja poiskin, jopa suuret rinkat selässä.

Soijapavut olivat suosikkievääni junamatkoilla

Jamboree-leiri oli lähellä Yamaguchin kaupunkia aivan Japanin suurimman Honshu saaren eteläkärjessä. Leirillä oli 33 000 osallistujaa 150 eri maasta. Monikulttuurisuuden juhlaa siis! Itse täysi-ikäisenä kuului International Service Teameen ja olin mukana lääkintäjoukoissa. Toimimme tiimini kanssa yhdellä leirin ensiapupisteistä. Toiminta-alueemme oli tosin aika rajallinen, sillä suurinpaan osaan toimenpiteistä tarvitsi japanilaisen pätevyyden... Haavoja, nyrjähdyksiä ja nestehukkia saimme kuitenkin mahtavan tiimimme kanssa hoidella ja hiljaisempina aikoina kaikui pisteellämme musiikki ja nauru. Parempaa pestiä ja työjoukkoa en olisi voinut toivoakaan!






 Vapaa-ajallamme pääsimme nauttimaan ISTien vapaudesta kierrellä niin leirialueella kuin lähikaupungeissakin. Kävimme ystävieni kanssa Hiroshimassa, Yamaguchin kuapungissa ja Ajisussa. Hiroshimassa oli myös Japanissa oloaikanamme ydinhyökkäyksen 70-vuotis muistopäivä, johon leiriläisetkin pääsivät osallistumaan ohjelmassaan. Pääsimme ISTeinä nauttimaan leirin juhlista, eri kulttuurien kohtaamisesta, uusista ystävistä, Japanin kuumuudesta ja Jamboreen leirielämästä. Tosiaan, koko lähes kuukauden aikana ei satanut kuin yhtenä yönä ja parhaimmillaan lämpötila oli 51C. Olen siis saanut kylpeä kuumuudessa koko vuoden tarpeiden edestä. Paahtavan auringon alla tarpoessani sain kyllä todeta olevani selvästi pohjoisen lapsia. Taidan mieluummin valita Suomen viileyden villasukkinen ja -paitoineen kuin tasaisen hikivanan selässä.

Piknik Hiroshiman linnan puistossa toi mukavaa vaihtelua leiriruokaan


Ihanat ystäväni Harjusiskoista

Työkavereiden kanssa kohti Yamaguchia


Pääsin kokemaan yukatan ostoseremonian


Jalkaonsen uupuneilla reissaajille Yamaguchissa

Viimeisen yömme leirille vietimme ystäväni kanssa tähtitaivaan alla. Heräsimme aamulla klo 5 katsomaan aurongon nousua. Herätys oli tosiaan vaivansa arvoista!


Viimeiset päivät Japanissa vietimme Osakassa ennen lentoa takaisin Suomeen. Olo oli epätodellisen taivaallinen kun suihkusta tullessaan ei jo pukiessa tullut hiki ja sai itse säätää ilmastointia.

Vielä saattaa hetki kestää ennen kuin tosiaan ymmärtää koko matkan suuruuden, mutta jo nyt voin ilolla sanoa viettäneeni onnistuneen, antoisan ja kokemusrikkaan kuukaden tässä mystisessä nousevan auringon maassa. Valtava kiitos niin kotijoukoille tuesta kuin matkakumppaneillekin mahtavasta seurasta. Ja erityisesti iso kiitos ja halaus kuvassakin hymyilevälle Oonalle, jonka kanssa sain enemmän tai vähemmän viettää 24 päivää 24/7. En olisi voinut parempaa toivoa!



Arigato gozaimas!

Julia