Blogiarkisto

tiistai 26. toukokuuta 2015

Kesä tulee!

En vain voi uskoa tätä. Ensimmäinen vuosi lääkiksessä alkaa olla viimeistä tenttiä vaille paketissa. Ja mikä vuosi se onkaan ollut! Tämä ensimmäinen vuoteni Helsingissä on ehdottomasti ollut yksi elämäni tapahtumarikkaimmista ja antoisimmista. Olen muuttanut uuteen kotikaupunkiin, aloittanut mahtavat opinnot, saanut aivan ihania uusia ystäviä, rakentanut oman pienen kodin, matkustanut, nähnyt ja kokenut. Olen ehtinyt urheilla, valmentaa, olla mukana lääkiksen kerhoissa, reissata, kokkailla, työskennellä valmennuskurssilla, juhlia ja monin tavoin nauttia aivan ihanasta elämästäni. Olo on nyt kesän kynnyksellä suorastaan haikea kaiken sen jäädessä nyt taakse. Ei millään haluaisi vielä päästää ensimmäistä opiskeluvuotta menemään ja tahtoisi vain jäädä elämään tätä vuotta vielä ainakin samamoisen ajan. Mutta taas toisaalta voin vain olla onnellinen, että olen ottanut ilon irti kaikesta siitä mahtavasta, mitä vuosi on tuonut tullessaan ja nauttinut uudesta luvusta elämässäni. Voin hyvin mielin muistella kulunutta vuotta tietäen, että nautin kaikesta sen tuomasta täysin rinnoin ja himmailematta. Ei tarvitse katsoa taakse ja murehtia, miksen kokeillut sitä tai mennyt sinne tai tehnyt tuota. Sillä minä kokeilin, menin ja tein, enkä ainakaan katunut. Kulunut vuosi ei vain millään olisi voinut olla parempi!

Viime syksyn Alfajaisissa tulevissa työtamineissa

Ja ihanaa on, että muistot jäävät. Eikä ole epäilystäkään, etteikö seuraavastakin opiskeluvuodesta tulisi mahtava. Mutta yhtenä suurena erona viime syksyyn tulee olemaan, että kun taas palaan Helsinkiin, tiedän varmasti, että minua odottaa aivan mahtava vuosikurssi, ihanainen kotini ja jo nyt rakas kotikaupunki kaikkine ihanine kuppiloineen ja kulmineen. Voi kuinka ihanaa, etteivät nämä opiskeluvuodet lopu vielä hetkeen! 

Ihanainen oma pieni parvekkeeni alkaa olla kesäsuosissa. Nautin siitä nyt täysin siemauksin alkukesän viileyttäkin uhmaten.



 Kukkien lisäksi olen saanut itselleni ihanan pienen yrttitarhan, josta voin käydä aina hakemassa tuoretta kokkeiluihini. Tuloillaan on myös paprikoita, tomaatteja, porkkanoita, retiisejä ja salaattia:)



Kesäillan onnea omalla pervekkeella musikkia kuunnellen, iltapalaa syöden ja ihanaa keittokirjaa selaillen <3


Viimeinen tenttini odottaa torstaina ja seuraavana päivänä onkin aika hypätä lentokoneeseen ja suunnata kohti Tukholman maratonia yhdessä ystäväni kanssa. Tällä hetkellä sääennuste ei näytä parhaalta mahdolliselta, mutta toivotaan, että se vielä ehtii muuttua. Nyt on aika vain syödä hyvin, levätä, nauttia alkukesästä parvekkeellani, leikata kesähiukset ja lakata varpaankynnet!


Pastaparty!

Naisten kymppi viime sunnuntaina alkuverryttelyksi maratonia varten ;)

Aivan ihanaa alkukesää kaikille!

-Julia

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kevään riemua

Ensimmäinen kevääni helsinkiläisenä on hurahtanut eteenpäin niin kovaa vauhtia, että suorastaan hätkähdin alkuviikosta, kun tajusin vapun kolkuttelevan jo ovelle. Tekemistä on riittänyt niin koulun, urheilun, töiden, matkojen kuin muidenkin aktiviteettien saralla, enkä olekaan vähään aikaan ehtinyt mitään tänne blogiin raapustella. Nyt kuitenkin mahtavan viikon ja toukokuun alun kunniaksi on aika taas istahtaa hetkeksi keittiönpöydän ääreen ja muistella kuluneen viikon ihanuutta.


Keskiviikkona kiipeilyhallille ja yliopistolle pyöräillessäni saatoin vain olla kiitollinen, että vappu ei sattunut jo sille päivällä. Hanskani eivät koko päivänä ehtineet kuivua kaatosateessa pyöräilyiden välissä ja sain harmikseni todeta sadehousujeni vedenpitävyysominaisuuden kadonneen... Onneksi torstaiaamuna aamujoogasta ulos astuessani aurinko alkoi ottaa kaupunkia syleilyynsä ja sää vain parani iltaa kohti. Sain siis viettää ensimmäistä opiskelijavappua lakki päässä, haalarit jalassa ja aurinolasit nenällä. Hyvän sään lisäksi vapun juhlinnan kruunasivat mahtavat ihmiset, maukkaat munkit, itsetehty sima, hyvät pippalot ja mahti meininki:)


Ennen Mantan lakitukseen siirtymistä nautimme vappuaaton lounasta kotonani. Kokkailin hernerouhepyöryköitä, perunasalaattia, vihersalaattia sekä tietenkin vappumunkkeja. Pääsin paistelemaan munkkeja ja muita vappuherkkuja vielä vappupäivänäkin Thoraxin sillikselle. 



Aivan ihanan vapun jälkeen täytyi kuitenkin heti kaivaa anatomian kirjat esiin ensi viikon tentin painaessa päälle. Onneksi pienen hengähdyshetken koulukirjoille tarjosi tänään sunnuntaina juostu Attendo Run. Tapahtuma oli kaikille avoin mutta erityisesti lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoille suunnattu 5 tai 10 kilometrin juoksukilpailu keskuspuistossa. Sää ei jälleen olisi parempi voinut olla auringon paistaessa täydeltä terältä, mikä jälleen oli ihme, sillä vielä lauantaina sain taas housuni märiksi kiipeilyyn pyöräillessäni. Itse osallistuin 10 kilometrin osuudelle, sillä olen selvästi enemmän kestävyysurheilijatyyppiä. Saa nähdä, puraiseeko maratonkärpänen vielä...

Lauantai-illan leffahetki ja valmistautuminen seuraavan päivän Attendo Runiin. Voin suositella Ranskalaista häähumua ;)



Vappu oli tarjonnut sekä hyvän tankkauksen että levon liikunnasta, joten askel kiisi tänään lennokkaasti ja olo oli todella pirteä. Sain pidettyä oikein hyvän vauhdin koko matkan ja juoksu tuntui todella hyvältä. 7 kilometrin kohdalla pääsin ottamaan kunnolla mittaa itsestäni kun lähdin kamppailemaan ensimmäisestä sijasta. Viimeisellä kilometrillä sain kyllä taistella oikein kunnolla itseni kanssa mutta onnistuin kuitenkin lopulta pääsemään maaliin naisten sarjan voittajana ajalla 43:01! Kisa oli aivan mahtava ja tunnelma kurssikavereiden ja muiden opiskelututtujen kannustuksessa aivan ihana. Paras lopetus mahtavalle vappuviikolla. Kaikki mukaan ensi vuonna!



Tästä kuukaudesta tulee tosiaan oikeaa juoksun juhlaa, sillä muutavan viikon päästä on jo aika suunnata kohti Tukholmaa ja maratonia! Sain tällä viikolla postissa reittikartan, joten nyt alkaa olla jo tosi kyseessä. Onneksi akillesjänteen tulehdus on jo väistynyt ja nyt voin taas nauttia juoksusta täysin siemauksia. Odotan tapahtumaa innolla, enkä ota turhia paineita lopputulemasta: kunhan maaliin pääsen niin olen jo tehnyt uuden ennätykseni:) Vielä ennen maratonia käymme tyttöjen kanssa juoksemassa Naisten kympin. Taattua juoksun huumaa tiedossa!


Aurinkoista kevättä!

-Julia