Blogiarkisto

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Cocooning à Paris

Cocooning. Ranskan kielinen termi rennolle oleilulle, kotoilulle, kuten olen sen itse nimennyt, sillä mielestäni tälle rentoilulle ja elämästä nautiskelulle ei ole kovin hyvää suomenkileistä virallista sanaa. Ruotsiksi se on mysa ja tanskaksi hygge. Englanniksi on being cozy. Cozy onkin yksi lempisanoistani juurikin sen sisällään piilevän lämpöisen merkityksen ja tunnelman takia.


Eilisaamun maratontreenin suunnitelma. 
En vielä osannut sitä sanella suoraan sykemittariini..

Cocooning-tunnelma on ollut vallalla täällä Pariisissa nyt tänä viikonloppuna. Hyviä yöunia, rentoja kokkailutuokioita, banaanileipää, suuria teekuppeja, leffailtaa, lähileipomon valikoimaan tutustumista ja hieman opiskeluakin. Tähän kun vielä yhdistää pitkät juoksulenkit Seinen varrella tai kiipeilyä niin alkaa oman cocooning-viikonloppuni resepti olla kasassa. Se on yksi lempitekemisistäni ja kotoisa ja cozy tunnelma ehdottomasti sydäntäni lähellä. Aina sopivin väliajoin on minulla tarve ottaa itselleni hieman enemmän aikaa ja vain kotoilla. Antaa kehon ja mielen yhteistuumin päättää, mikä tekeminen tuntuisi juuri nyt hyvältä. Eikä siihen aina tarvitse pyhittää koko viikonloppua vaan arki-illan rentoilukin tuo ihanan huoahdustauon muiden aktiviteettien keskelle. Pieni akkujen lataustuokio silloin tällöin lämpöisessä ja kotoisassa tunnelmassa teekupin kanssa. Lähiaikoina itselleni vain ei ole oikein kertynyt näitä arki-illan rentoiluja, sillä viime viikot ovat olleet varsin meneväisiä niin Alpeilla Pariisin lääkiksen laskureissun merkeissä, arkielämän pyörteissä kuin ystäväni Paulan vierailunkin myötä. Takana on jälleen kerrassaan mahtavia viikkoja mutta sen verran intensiivisiä, että yhdelle kokonaiselle kotiviikonlopulle oli tarvetta.


Viikon laskureissu Alpe d’Huezissa paikallisten opiskelukavereitteni kanssa oli aivan huikea! Aurinko helli meitä koko viikon ja lunta oli tullut hyvin ennen tuloamme, joten nautimme rinteistä aina aamuyhdeksästä iltapäivä viiteen. Vaikka edellisessä postauksessa naureskelin, että omilla ruskettumistottumuksillani olisi turha toivoa pandarajoja, kommentoi useampikin ystäväni Pariisiin palattuani saaneeni väriä kasvoihin! En tietenkään kovin merkittävästi mutta kuitenkin ;) Itselleni se oli jo suuri saavutus.


Huoneemme Alpeilla koostui itseni lisäksi kahdesta muusta Erasmus-vaihtarista sekä kahdesta ranskalaisesta opiskelijasta. Minä ja sveitsiläinen Philippe sekä kaksi ranskalaispoikaa olimme neljä muskettisoturia suunnatessamme täysien rinnepäivien päätteeksi vielä iltalenkille ja uimahalliin ja punnertaessamme kilpaa ennen illallispöytään siirtymistä. Italialainen ystävämme tyytyi ottamaan sillä aikaa torkut I <3 SIESTA –silmälappujen alla ja tsemppaamaan meidän lankkukisaamme. Olimme siis neljä muskettisoturia sekä Mamma. Kertakaikkisen mahtava porukka! Viikko oli todella antoisa ja tapahtumantäyteinen ja sunnuntainaamuna klo 4.10 Pariisiin saapuessani yöbussissa "nukuttujen" olemattomien unien jäljiltä olin varsin väsynyt soturi. Matkamuistoksi Alpeilta otin matkaan vielä flunssan, joka vasta nyt alkaa viimein parantua kokonaan. Levon puutteella saattoi olla vaikutusta asiaan…


Tänään on viimeinen päiväni virallista kuukauden vegaanihaastetta! Venytin haastettani hieman yli kuukauden, sillä mm italialaisen kokkikurssin myötä tuli kuukauteeni pari välipäivää. Jopa Alpeilla selvisin todella hienosti, vaikka se minua hieman edeltä käsin jännittikin. Erityisen otettu olin kun huoneemme pojat kommentoivat, että Julialla oli aina parhaat ruuat. Kukaan heistä ei tosin vielä tarttunut samaan haasteeseen. Oikeastaan haastavinta kuukaudessa olivat ravintola-syömiset, erityisesti Alpeilla, jossa veganismi ei ollut niin hyvin tunnettua saatika yleistä. Muuten itse kokkaillessani ei kuukausi aiheuttanut ollenkaan päänvaivaa tai ongelmia, päinvastoin! Kokeilua odottavien reseptin lista on vielä todella pitkä ja olen löytänyt todella laajat vegaanivalikoimat kaupoista ja toreilta nyt kun olen niihin tarkemmin tutustunut. Kotona vegaanius edes täällä Ranskassa ei siis tuota itään ongelmia. Olen myös löytänyt paljon vegaanisia tai vegaaniystävällisiä ravintoloita täältä Pariisista, joten ulkosyömisenkin hankaluus on minimissään, jos vain pääsee itse vaikuttamaan ravintolavalintaan. Kuukauden aikana on myös ollut todella hauska jakaa tuntemuksia ja kokemuksia muiden haasteeseen osallistuneiden ystävieni sekä jo valmiiksi vegaaneiden ystävieni kanssa. Suurin osa kokemuksista on ollut todella onnistuneita, mutta on myönnettävä, että  pari hutiakin mahtui kuukauteen. Esimerkiksi vegaanisten crêpesien reseptiä minun on vielä etsittävä. Eileniltaiset kokkailut muistuttivat lähinnä scrambled eggs -annosta ;) Hyväähän se oli, mutta kyllä minä crêpesien koostumustakin arvostan. Tänä iltana pääsee kokeiluun Saaran blogin vegaaniset mokkapalat, jotka leivon ystävilleni ensi tiistain ystävänpäivän kunniaksi.


Viikon päästä viikonloppuna suuntaan kahden kiipeilykaverini kanssa Grenoblen vuorenrinteille hiihtovaellukselle. Pääsemme Joachimin vanhempien luo ja saamme autonkin käyttöömme viikonlopuksi. Onneksi minulla on vielä levy Fazerin suklaata ja pussi lakua kaapissa, ettei tarvitse mennö tyhjin käsin vieraisiin. Joachimilla on enemmän kokemusta rando-hiihdosta kuin minulla tai Pierrellä, joten pääsemme toivottavasti hyvään oppiin. Kirjoittelen kuulumiset niiltä vuorilta seuraavalla kerralla!