Blogiarkisto

tiistai 30. syyskuuta 2014

Syksyn hehkua puissa ja poskilla


Syksyn ruska alkaa vihdoin ottaa etelä-Suomenkin puut valtaansa, ja auringon pilkotellessa syksyn väreissä leimuavien lehtien lomasta on suorastaan mahdotonta vastustaa kiusausta vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä ulos hengittämään raikasta syysilmaa, nuuhkimaan syksyn tuoksuja ja ihastelemaan luonnon mullistusta ennen talven tuloa. Mikään ei voita juoksulenkkiä syksyisessä metsässä tai puistossa auringon paistaessa ja poskien hehkuessa kilpaa puiden kanssa. Saa vetää keuhkot täyteen raikasta syysilmaa ja antaa elämän virrata suonissa. Syksyn viileyden myötä on ihana saada veri kiertämään ja lämmin energia virtaamaan kehossa. Itselleni juoksu tarjoaa juuri sellaisen loppumattoman hyvän olon lähteen, josta saa voimaa myös muihin elämän osa-alueisiin. Säiden jäähtyminenkin on itselleni suuri ilon aihe, sillä en ole ollenkaan helteen ystävä. Kylmässä säässä voi aina lisätä vaatetta tarpeen mukaan, mutta toiseen suuntaan tämä ei ihan toimi. Eikä pidä hätkähtää syyssateita tai talven tuloa, sillä: Ei ole olemassa huonoa säätä, on vain huonoa varustusta! Ulos vain, se on aina sen arvoista:)




Tänään pääsin taas hetken syysflunssan pakottaman tauon jälkeen juoksemaan ja tunne oli aivan mahtava! Säät ovat lähiaikoina olleet upeudessaan raastavaa seurattavaa sängyn pohjalta, ja nyt kun vihdoin pääsen itse niistä nauttimaan, yltää hymy korvasta korvaan :) 


Syksy on loistava aika aloittaa uusi harrastus, tehdä elämänmuutos tai muuten vain ottaa askel kohti omia tavoitteita ja unelmia. Raikkaus ulkoa tarttuu myös omaan olemukseen ja uutta energiaa tuntuu riittävän. On kuitenkin myös muistettava täyttää nuo energiavarastot ja siihen kannattaakin satsata oikein kunnolla. On tärkeää nauttia ravinnerikasta, terveellistä, tasapainoista ja makunystyröitä kutkuttavaa ruokaa. Alla esittelemäni reseptit osuvat melko hyvin kaikkiin näihin luokkiin ja ne vielä korostavat ihania syksyn makuja.


 Terveellinen omenapaistos

-4 omenaa
-8 taatelia
-1 dl kaurahiutaleita
-1 dl kaurajauhoja
-4 rkl kookosöljyä
-1 rkl hunajaa
-1/2 rkl kanelia
-vaniljaa
-kanelia ja kaardemummaa omenien päälle ripoteltavaksi


Lämmitä uuni 175C. Leikkaa omenat siivuiksi / lohkoiksi ja asettele voideltuun piirasvuokaan tai leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Ripottele päälle kanelia ja kaardemummaa. Sekoita loput ainekset keskenään ja levitä taikina omenoiden päälle. Paista uunissa 30 minuuttia tai kunnes paistos on kullan ruskea. Nauti vaniljakastikkeen tai esimerkiksi vaniljalla maustetun rahkan tai jogurtin kera.



Omenainen tuorepuuro
(1 annos)

-1 dl kaurahiutaleita
-1 dl maustamatonta jogurttia
-1 1/2 dl omenamehua tai maitoa
-1 omena raastettuna
-kanelia ja vaniljaa oman maun mukaan
-halutessaan manteleita tai pähkinöitä rouhittuna

Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja laita jääkaappiin yön yli vetäytymään. Voit halutessasi korvata maidon tai mehun kokonaan maustamattomalla jogurtilla, toimii näinkin. Nauti aamulla omenalohkojen, omenaraasteen tai omenasoseen kera.


Nämä ovat eräät tämän syksyn löydökseni reseptien saralla. Ovat molemmat todella yksinkertaisia valmistaa ja molemmissa maistuvat ihanasti syksyn maut. Näiden kulhojen ääressä on mukava ihastella syksyn tuloa ja energiavarastot täyttyvät niin, että pian taas askel liitää lenkkipolulla. 

Ihanaa syksyä!

-Julia

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Matkakuumetta villasukat jalassa

Nyt se on virallista: joululomalla lähden lääkiksen laskettelukerho Curvaturan alppimatkalle Ranskan Serre Chevalieriin! Aivan mahtavaa! Jonotin lippua yhteensä 15 tuntia yliopistolla ja se kannatti: nyt on matkalippu takataskussa ja matkasuunnitelmat voi aloittaa. Laksukuumeeni on aivan valtava, sillä viime talvena en ehtinyt laskettelemaan kertaakaan ja hiihtämäänkin vain kerran. Surkeaa! Osittain tämä johtui huonosta lumitilanteesta, osittain opiskelukiireistä. Mutta tänä talvena aion ottaa viime vuoden laskut ja hiihtokilometrit takaisin. Alppimatkalla pääsen testaamaan kanttien purevuutta ja hiihtotavoitteekseni tälle talvelle olen asettanut Finlandia-hiihdon. Kaksi vuotta sitten osallistuin puolikkalle Pirkan hiihdolle (45km), ja nyt on hyvä hetki ottaa uusia haasteita vastaan tälläkin osa-alueella. Olen jo selvitellyt, missä lähimmät ja parhaimmat ladut sijaitsevat ja aion suunnata sinne heti lumen tultua. Ilmat alkavat jo lupaavasti viilentyä, on vain pidettävä peukut pystyssä, että tulisi oikein kunnollinen hyväluminen talvi. Mikään ei voita korkeita nietoksia, pakkasen nipistelyä poskilla, hiihtoladuilla sivakointia, rinteessä kiitämistä ja takkatulen ääreen käpertymistä kaakaomuki kädessä lumihiutaleiden leijaillessa ulkona. Kun on lapsesta asti oppinut nauttimaan talvesta suksien päällä niin laduilla kuin rinteissäkin, on siitä muodostunut suorastaan riippuvuus. Eipä tosin haittaa, parastahan se on!

Tämä kuva on kahden vuoden takaa ollessamme Ylläksellä laskureissulla

Mutta on minulla tiedossa matkoja vielä ennen jouluakin;) Melko erityylinen matka on tosin luvassa, sillä syyslomalla suuntaamme kohti kulinaristien ja tyylikkyyden luvattua maata, nimittäin Ranskaa, mutta tällä kertaa emme alppien rinteille. Suuntana ovat Bordeaux ja Pariisi. Voi, kuinka olenkaan kaivannut päästä taas käymään ihanien ystävieni luona ja päästä nauttimaan tuosta maasta kaikkien aistien välityksellä. Luvassa on todellinen nautintojen matka, jolloin pääsen myös vihdoin käymään Pariisissa, mikä on ollut haaveeni jo pitkään. Salainen toiveeni olisi ehkä vielä päästä opiskelijavaihtoon tuohon hurmaavalta kuulostavaan kaupunkiin. Saa nähdä onko kaupunki todella niin ihana kuin olen saanut ymmärtää. Toinen vaihtohaavekohteeni on Norja, ehkä nimenomaan poihjoinen. No saa nähdä, sinne on kuitenkin vielä hieman aikaa:) Sitä ennen on muun muassa ensi kesä, jolle on jo ohjelmaa luvassa suunnatessani maapallon toiselle puolelle maailmanlaajuiselle Jamboree-partioleirille. Vielä ennen itse leiriä kierrämme ympäri Japania tutustuen paikalliseen kulttuuriin, elämään ja ihmisiin. Aivan mahtavia reissuja tulossa siis!



Pienen syysflunssan kourissa on ihanaa käpertyä sohvalle kuumaa mehua hörppimään ja suunnittelemaan tulevia ulkomaanreissuja. Itse suunnittelu ja odotus onkin yksi matkustelun tärkeimmistä vaiheista: on ihana selailla matkaoppaita ja matkalehtiä, opetella paikallisia tervehdyksiä, tutustua kohteeseen jo etukäteen, lukea muiden kokemuksia, kokeilla paikallisia ruokia, katsella pienoiselokuvia tai trailereita ja vain unelmoida tulevasta. Helposti ajattelee, että matkustaminen tapahtuu vain matkan keston ajan, mutta todellisuudessa matkan suunnittelu etukäteen ja valokuvien katselu, albumien teko ja muistelu matkan jälkeen ovat vähintäänkin yhtä oleellinen osa reissua kuin itse matkakin. Ja matkojen vaikutukset yltävät vielä paljon sitäkin pidemmälle. Matkailu avartaa, antaa uusia kokemuksia, ystäviä ja muistoja, kasvattaa, avaa uusia näkökulmia ja mahdollistaa uusien ennalta-arvaamattomien paikkojen ja asioiden näkemisen ja kokemisen. Matkailu ei ole niinkään harrastus vaan elämäntapa, jota parempaa en saata kuvitellakaan. Alla olevat kuvat tiivistävät ajatuksiani melko hyvin;)









You only have one life,
live it!


-Julia

maanantai 15. syyskuuta 2014

Täydellinen cookie

Mikä onkaan parempaa kuin uunituore, lämmin, "chewy" amerikkalainen chocolatechip-cookie? Aina silloin tällöin tulee itselleni suuri tarve saada juuri tällainen ultimaattisen täydellinen keksinautinto, jota eivät mitkään kaupan vastikkeet voi korvata. En varmasti ole himoineni ainoa, vai kuinka? Olen jo pitkään etsinyt tuota täydellisen cookien reseptiä ja voin paljastaa, että olen sen vihdoin löytänyt! Resepti on mielestäni aivan täydellinen, sillä kekseistä tulee täsmälleen sellaisia kuin toivon: pehmeitä, maukkaita, suklaisia, suussasulavia ja sopivasti banaaniin vivahtavia. Banaani  tuo tähän keksiin maun lisäksi mehukkaan ja pehmeän rakenteen. Itselleni tärkein ominaisuus cookiessa on juuri pehmeän sitkeä rakenne ja aiemmissa yritelmissäni koostumus on poikkeuksetta ollut liian kuiva. Toiset pitävät juuri keksien rapsakkuudesta, mutta itselleni cookiesien on ehdottomasti oltava pehmeitä. Yleensäkin leipoessani jätän leipomukset mieluummin hieman raaoiksi kuin liian kypsiksi. Leivosten kypsyys voi usein jakaa mielipiteitä suuntaan ja toiseen, mutta onneksi perheessäni ja lähipiirissäni hieman raaka ja pehmeä koostumus saa lähes poikkeuksetta yleisen hyväksynnän.


Mutta nyt minulle on viimein paljastunut cookiesien pehmeän rakenteen tärkein ja käänteentekevä ainesosa: fariinisokeri! Tämä ainesosa saa cookiesien rakenteen täydellisen pehmeäksi, jota kuvaa loistavasti englanninkielinen sana "chewy". Nämä keksit eivät todella ole mitään terveyspommeja, mutta toisianaan ne ovat juuri sitä mitä keho ja mieli tarvitsee;) Kuten eräs terveysbloggaaja sanoi: "Ingenting är så nyttigt att du alltid kan äta det och ingenting är så onyttigt att du aldrig kan äta det." On muistettava tasapaino ja oma hyvinvointi, mitä se itse kullekin tarkoittaa. Juuri oman kehon kuuntelu onkin ruokailussa tärkeintä; joillekin sopii toisenlaiset tottumukset, toisille toiset. Ei pidä vain mennä trendien ja yleisten mielipiteiden virran mukana vaan elää ja toimia niin, että itse tuntee olonsa terveeksi ja onnelliseksi. Itseään ja omaa kehoaan varten kukin loppujen lopuksi syö, miksi ei siis tekisi sitä juuri omilla ehdoillaan?

Eilisen Tampereen puolimaratonin jälkeen tuire cookie oli juuri se, mitä tarvitsin!

Mutta tosiaan näistä cookieista;) Löysin reseptin Ambrosia Baking -blogista, jota ehdottomasti kannattaa käydä vilkeisemassa, mikäli kaipaa inspiraatiota omaan keittiöön. Olen kokeillut kolmea cookie-reseptiä, jotka kaikki olivat aivan mahtavia. Omaksi (ja perheeni) suosikiksi nousivat pähkinävoi-banaani-cookiet. Ei kannata pelästyä hyvinkin amerikkaliselta kuulostavaa pähkinävoita cookieiden raaka-aineena: lopputulos yhdessä banaanin kanssa on täydellisyyttä hivelevä. Ja nämä cookiet ovat hyvin yksinkertaiset valmistaa, joten kynnys keittiöön siirtymiseen on erittäin pieni.


Pähkinävoi-banaani-cookiet
(toiselta nimeltään maailman parhaat cookiet:) )
n 20 cookieta

-n 5 dl vehnäjauhoja
-1/2 tl leivinjauhetta
-1/4 tl suolaa
-110-120 g voita
-6 rkl maapähkinävoita
-2,5 dl fariinisokeria (löyhästi mitattuna)
-hieman yli 1 dl ruokosokeria
-1 keltuainen
-2 tl vaniljajauhetta
-2 kypsää banaania 
-250 g haluamaasi suklaata

Laita uuni lämpenemään 160C. Mittaa voi sekä pähkinävoi kulhoon. Sulata ja jäähdytä. Sekoita sillä aikaa jauhot, leivinjauhe sekä suola erillisessä kulhossa ja siirrä sivuun odottamaan. Sekoita sähkövatkaimella keskenään voiseos, fariinisokeri sekä tavallinen sokeri. Sekoita joukkoon keltuainen ja vaniljajauhe ja vispaa kunnes seos on kuohkeaa ja tasaista. Muussaa banaanit ja lisää ne taikinaan. Lisää jauhoseos taikinaan vähitellen puuhaarukalla käännellen. Pilko suklaa (suosittelen jättämään melko isoja paloja, ne ovat parhaita:) ) ja lisää taikinaan. Nostele ruokalusikalla cookie-taikinaa leivinperilla vuoratulle pellille. Kannattaa jättää cookieiden väliin tilaa, sillä ne leviävät uunissa. Paista cookieita uunissa 15-20 minuuttia uunin tehosta riippuen, kunnes ne ovat reunoilta hienon kullan ruskeat ja keskeltä kohonneet. Anna jäähtyä leivinpaperin päällä hetki ja siirrä sitten ritilälle jäähtymään kokonaan.


Halutessaan cookiesta voi tehdä ice-cream-cookie-sandwicheja. On vain maltettava odottaa, että cookiet ovat kokanaan jäähtyneet;) Täytteenä voi käyttää mitä vain haluamaansa jäätelöä, esimerkiksi maailman parasta banaanipehmistä, josta olen usein täällä blogissakin puhunut ja jonka resepti löytyy aiemmista postauksista. Yllä olevassa kuvassa käytin Ben&Jerry's Chocolate Fudge Brownieta :)

Minun on vielä pakko jakaa toinenkin ihana cookie-resepti, joka tämäkin löytyy Ambrosia Baking -blogista. Kyseessä on Diablo-chocolate-cookie. Myös tämä cookie on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Suolan ja cayannepippurin lisääminen cookie-taikinaan voi hieman ihmetyttää, mutta ennakkoluulot kannattaa suoraan heittää romukoppaan. Cookiesta tulee aivan mahtavia, ikäänkuin cookieita hieman hienostuneemmalla vivahteella.


Diablo-chocolate-cookie
n 20 cookieta

-3,5 dl vehnäjauhoja
-2-2,5 dl kaakaojauhetta
-1 tl leivinjauhetta
-1 tl kanelia
-1/2 tl cayannepippuria
-250 g tummaa suklaata
-2 kananmunaa
-2,5 dl fariinisokeria
-2,5 dl ruokosokeria
-1 dl rypsiöljyä
-1 rkl vaniljajauhetta
(-1 rkl inkivääriä (tuoretta))
-merisuolaa keksien päälle


Kuumenna uuni 190C. Sekoita kulhossa jauhot, kaakoajauhe, leivinjauhe, keneli, cayannepippuri sekä paloiteltu suklaa. Jätä odottamaan. Sekoita toisessa kulhossa sähkövatkaimella kananmunat, molemmat sokerit, inkivääri, öljy ja vaniljajauhe. Lisää kuiva-ainesseos munavaahtoon ja sekoita puuhaarukalla kunnes taikina on tasaista. Taikina on kuivan tuntuista, mutta älä huolestu!

Leivo taikinasta pieniä palloja ja asettele leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Painele pallot sormilla litteämmiksi. Sirottele päälle merisuolaa. Paista keksejä 10-13 minuuttia uunissa, kunnes ne halkeilevat. HUOM! Älä ylipaista!


Myös näistä cookieista voi tehdä jäätelöcookiet. Jäätelöksi suosittelen itse ehdottomasti vaniljaa:)



Toivottavasti nautitte näistä makuhermoja hivelevistä cookieista yhtä paljon kuin minä:)

Nauttikaa ihanasta syksystä ja ihanista ruuista!

Julia

torstai 11. syyskuuta 2014

Puutarhan sato talteen

Sain viime viikolla kassikaupalla ihania kotimaisia omenoita kotoa ja sukulaisilta. Vaikka syönkin niitä valtavasti sellaisenaan, on omenoita niin paljon, että päätin valmistaa niistä omenasosetta talven varalle. Eräs ystäväni vinkkasi, että kannattaa valmistaa terveellistä ja hyvää omenasosetta ilman minkäänlaisia hillosokereita tai makeuttajia. Näin soseesta tulee terveellistä ja omenoiden oma maku pääsee päärooliin. Teko on helppoa, se sopii moneen käyttöön ja on aivan ihanaa!


Resepti on mitä yksinkertaisin: Poista omenoista siemenkodat ja halutessasi kuoret (itse jätin kuorimatta). Pilko omenat kuutioiksi ja laita kattilaan. Lisää hieman vettä niin, että kattilan pohja peittyy ja keitä omenoita miedolla lämmöllä kannen alla välillä hämmentäen kunnes omenat ovat pehmentyneet. Mausta makusi mukaan esimerkiksi kanelilla ja vaniljajauheella ja soseuta sauvasekoittimella sileäksi soseeksi. Anna jäähtyä ja siirrä purkkeihin. 


Itse pakkasin soseen pieniin purkkeihin ja laitoin pakkaseen. Tällöin on helppo ottaa jääkaappiin sopivan kokoinen annos, joka kuluu omassa käytössä. Soseessa ei ole mitään säilyvyyttä lisääviä ainesosia, joten se ei säily yhtä hyvin kuin sokeriset hillot. Tämä omenasose säilyy 1-2 viikkoa jääkaapissa. Pienet rasiat ovatkin käyttökelpoisia yhden henkilön taloudessa, jolloin ehtii hyvin käyttämään sulatetun soseen. Tosin omenasose on niin hyvää, ettei sen kuluminen tule taatusti olemaan ongelma! Todella, kaikessa yksinkertaisuudessaan maku on aivan ihanan pehmeä yhdistelmä omanaa ja mausteita. Puhdasta ja niin hyvää!


Nautiskelin omaa omenasosettani kanelilla ja vaniljalla maustetun kaurapuuron sekä tuoreiden omenalohkojen kera. Lisäsin vielä raejuustoa proteiinilähteeksi. Lisäksi söin aamiaiseksi persikka-mango-hedelmäsalaattia ja lasin maitoa. Voin lämpimästi suositella lisäämään omenasosetta puuron joukkoon, sopii loistavasti. Sosetta voi käyttää myös leiponnassa esim kakun täytteenä, leivän päällä, myslin ja rahkan kanssa tai ihan sellaisenaan. Omenasose todella on niin hyvää, että sitä voi lusikoida suoraan purkista:)


Pikkusiskoni ihastui jokin aika sitten Bionan mango-omena-soseeseen, jota saa mm Ruohonjuuresta ja Anton&Antonista. Sose ei sisällä mitään muuta kuin näitä kahta ainesosaa, omenaa ja mangoa, ja on siskoni suurta herkkua. Koska jääkaapistani löytyi yksi kypsä mango, päätin kokeilla itse tuota sosetta. Resepti on muuten sama kuin yllä, mutta käytin puolet mangoa ja puolet omenaa. Maustin soseen vain vaniljalla, mutta mausteet voi jättää myös kokonaan pois. Lopputulos oli todella onnistunut. Vienkin sitä tuliaisiksi kotiin seuraavalla kerralla:)

Jos haluaa halvemman vastikkeen tälle herkulle, kannattaa tarttua itse kauhan varteen:)

Nauttikaa syksystä!

Julia

maanantai 8. syyskuuta 2014

Palauttava iltapala

Taas on uusi viikko polkaistu käyntiin ja maanantai-ilta päättyi omalta osaltani kiipeilytreeniin ja kiipeilyvalmennukseen. Kotiin polkiessani mietiskelin, mikä olisi tänä iltana sopiva iltapala ja kotona odottavien kypsien hedelmien innoittaman päätin tehdä omaa banaani-mangorahkaa. Resepti on hyvin yksinkertainen, mutta sitäkin maittavampi, ravitsevampi ja terveellisempi. Urheilun jälkeen on hyvä syödä iltapalalla proteiinipitoista ruokaa ja tässä versiossa proteiinia tulee rahkasta tai kreikkalaisesta jugurtista sekä proteiinijauheesta. Hedelmät taas tuovat runsaasti vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, suoloja ja ihanaa makua. Itse pidän tästä rahkasta porkkanagranolani (resepti aiemmassa postauksessa) kanssa ja myös granola lisää hiilihydraattien määrää. Suosittelen myös hedelmiä rahkan kanssa syötäväksi. Itselläni oli täydellisen kypsyneitä persikoita, jotka sopivat rahka-granola-yhdistelmään kuin nenä päähän. Loistava iltapala kaikin puolin siis!


Banaani-mangorahka
2 annosta

-200g rahkaa tai kreikkalaista jogurttia
-1/2 - 1 kypsä mango
-1 banaani
-1 rkl maustamatonta proteiinijauhetta (ei pakollinen)
-1/2 tl vaniljajauhetta

Kuori ja pilko hedelmät. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. 


Sporttista syyskuun viikkoa!

Julia

tiistai 2. syyskuuta 2014

Helsinki Midnightrun

Viime sunnuntaina oli taas aika jo lähes perinteeksi muodostuneelle Helsinki Midnightrunille. Tämän vuoden juoksu oli neljäs kertani tapahtumassa. Olen onnistunut joka vuosi parantamaan aikaani: ensimmäisenä vuonna aikani oli suurinpiirtein 53 minuuttia, kaksi vuotta sitten 50 minuutin pintaan, viime vuonna n 47 minuuttia ja tänä vuonna uusi ennätykseni 42 minuuttia ja 29 sekuntia. Olin aivan supertyytyväinen uuteen enkkaani! Tavoitteenani oli juosta nuo 10 kilometria alle 45 minuuttia ja se tavoite täyttyi niin että napsahti:) Juoksu sujui todella hyvin heti alusta lähtien ja valmistautumiset juoksuun olivat sujuneet huomattavasti paremmin kuin edellisvuonna, jolloin olin jostain syystä syönyt aivan liikaa ennen kisaa ja olo oli juostessa vähintäänkin tukala. Tänä vuonna askel liisi ja sää oli mitä parhain viileä syysilta. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava juoksutapahtuma!


Helsinki Midnightrun on osa Midnattsloppet-konseptia, jolla on juoksutapahtumat myös Göteborgissa, Tukholmassa ja Malmössa. Ideana on siis juosta 10 kilometrin matka syysillan pimeydessä mahtavassa tunnelmassa ja iloisessa joukossa. Kaikilla osallistujilla on samanväriset kisapaidat, jotka toimivat ikäänkuin numerolappuina, eikä ilman paitaa saa juosta. On upeaa kun illan pimentyessä Helsingin Senaatintorin valtaa neonväristen juoksupaitojen meri, ja juoksun ja liikunnan riemu valtaa koko kaupungin. Tänä vuonna noita innokkaita pinkkipaitaisia juoksijoita oli yli 10 000!


Nimestään huolimatta kisaa ei juosta aivan keskiyöllä vaan juoksu alkaa klo 21.15. Lähtö oli Senaatin torilla, jossa järjestettiin ennen lähtöä alkulämmittely SATSin puolesta. Rakastan juoksutapahtumien alkulämmittelyä, joissa jänittynyt ja huikea juoksutunnelma alkavat nousta perhosten lennellessä vatsassaSiksi olikin harmi, että ensimmäiset lähtöryhmät(, joissa itse olin) olivat lavan takana, joten emme nähneet alkulämmittelyä ollenkaan. Piti siis kehittää oma;) Tänä vuonna olin kummasti hieman tiukkapipoisten juoksijoiden saartamana, joten sain tosiaan jammata yksinäni lähtökarsinassa. Onneksi matkan varrella oli paljon iloista juoksukansaa, joka vastasi innoissaan riemunhuutoihini. Muina vuosina olen kyllä löytänyt jo ennen lähtöä hieman rennonpaa juoksuporukkaa, joiden kanssa olen lämmitellyt, mutta tänä vuonna kävi hieman toisin. Voin tosin vakuuttaa, että yleensä Midnightrunissa kaikki ovat todella iloisella ja rennolla mielellä, mutta kova lähtöryhmä taisi saada joidenkin naamat vakaviksi. Sitä en itse näe tarpeellisena, sillä omalla kohdallani iloisuus antaa hurjasti energiaa ja potkua myös itse suoritukseen. Kaikkilla tapansa:)


Helsinki Midnightrunissa on useita lähtöryhmiä arvioidun juoksuajan mukaan sekä vielä naamiaisryhmä, jossa juoksijat ovat pukeutuneet oman mielikuvituksensa mukaan. Tähän tapahtumaan voi siis lähteä juuri niin tosissaan tai leikkimielisesti kuin itse tahtoo, mutta suotavaa on pitää hymy herkässä joka lähtöryhmässä:) Reitin varrella on erilaisia ohjelmapisteitä kuten musiikkia ja tanssia. Musiikki radan varrella on oma suosikkini, sillä siitä voi nauttia vaikka tahti olisi kova.


Maaliin päästyään oli vielä luvassa hieman palautusevästä banaanin, rahkan, urheilujuoman, välipalapatukan ja alkoholittoman oluen muodossa. Maalieväät ovat kyllä ihana osa juoksutapahtumia. Tuo olut ei ihan minuun uponnut, mutta muuten ruoat olivat varsin onnistuneita. Juoksutapahtumissa voi helposti tehdä uusia välipala- ja palautuseväslöydöksiä omaankin treenikassiin. Siinäkin yksi hyvä syy lähteä mukaan haastamaan itseään:)


Toivottavasti nähdään ensi vuoden kisassa!

Juoksuterkuin

Julia