Raparperien aikaa

Olen ilokseni saanut tänäkin kesänä kerätä sylikaupalla raparperia takapihamme raparperimaalta. Olen etsinyt ja kehittänyt erilaisia reseptejä niiden hyödyntämiseen ja ajattelin nyt jakaa teille niistä kaksi. Ensimmäinen on raparperi-jugurtti-keikautuskakku, jonka reseptin löysin eräästä lempiblogistani Green Kitchen Stories:sta. Ihastuin siihen niin, että tein kakkua kahdesti saman viikon aikana. Kakkussa on ihana tasapaino raparperin happamuuden, hunajan makeuden ja jugurtin pehmeyden välillä. Ihanan makunsa ja koostumuksensa lisäksi se on esteettisesti kaunis raparperien muodostaessa päälle kauniit kehät. Kun raparperit vielä järjestää värien mukaan asetellen punaiset varret reunoille ja keltaisemmat keskiosiin, tulee lopputuloksesta kesäjuhlien kruunaus. Kakku sopiikin niin kesäjuhliin viemisiksi, arki-iltojen piristykseksi kuin lomapäivän iloksikin. Kakku on aivan ihanaa niin sellaisenaan mutusteltuna kuin vaniljakastikkeen tai -jäätelönkin kera.

Raparperi-jugurtti-keikautuskakku

-4-5 raparperin vartta

-4 rkl hunajaa

-1,5 cm tuoretta inkivääriä raastettuna

-1,5-2 dl vettä

-vaniljatangon siemenet

-5dl/200g mantelijauhoja

-1,25dl/75g tattarijauhoja

-1 tl leivinjauhetta

-2-3 rkl unikonsiemeniä

-1/2 tl suolaa

-100g voita

-1,25 dl hunajaa tai vaahterasiirappia

-2 luomusitruunan raastettu kuori

-3 kananmunaa, eroteltuna

-2,5 dl turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia

Lämmitä uuni 180C. Leikkaa raparperit kaltevasti n 5 cm paloiksi, jolloin saat niihin vinot päät. Laita raparperit, hunaja, inkivääri, vanilja ja vesi kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä. Keitä 7-8 minuuttia välillä sekoittaen kunnes raparperit ovat hieman pehmenneet, mutta pysyvät kuitenkin vielä hyvin koossa. Nosta raparperit kattilasta jäähtymään ja säästä siirappi myöhempää kakun koristelua varten.

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Sekoita voi, hunaja/vaahterasiirappi ja sitruuna sähkövatkoimella kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset ja jatka vatkaamista vielä n minuutti. Lisää kuivat aineet voiseokseen ja sekoita hyvin.

Sekoita valkuaiset kulhossa kovaksi vaahdoksi. Kääntele varovasti jugurtti ja valkuaisvaahto kakkutaikinan joukkoon.

Levitä leivinpaperi kakkuvuokaan (halkaisija 22cm). Asettele raparperipalat vuoan pohjalle ja kaada kakkutaikina varovasti päälle. Paista kakkua uunissa 45-60 minuuttia kunnes kauniin ruskea päältä. Anna kakun jäähtyä hyvin ennen keikauttamista tarjoiluastialle. Voit halutessasi vielä viimeistellä kakun raparperisiirapilla. 

Tässä toinen ihana uutuus keittiössämme. Loistava virkistys kuumiin kesäpäiviin raparperin ja sitruunan kirpeyden ja inkiväärin antaman potkun myötä.

Raparperi-inkiväärimehu

-1,5 l raparperia pieniksi paloiksi leikattuna

-7,5 cm tuoretta inkivääriä siivuiksi leikattuna

-2-3 dl sokeria

-1 vaniljatangon siemenet

-1-1,5 l vettä

-sitruunaa

-20 mintun lehteä

Laita kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta. Anna porista miedolla lämmöllä 20-25 minuuttia välillä sekoitellen. Siivilöi mehu ja pullota. Laimenna mehua 1:4. Saat ihanan limonadin laimentamalla mehun hiilihapollisella vedellä. Mehu säilyy ilmatiiviissä astiassa jääkaapissa viikon.

Raparperimehun heleä väri sopii loistavasti vohvelikestien kattaukseen

-Julia

Maaginen 42km

Kyllä vain! Nyt olen sen tehnyt. Juossut ensimmäisen kokonaisen maratonini. Juossut kokonaiset 42 kilometriä pitkin Tukholman katuja, puistoja ja rantoja. Juossut kolme tuntia 39 minuttia ja 56 sekuntia. Jännittänyt sääennustetta ja maratonia enemmän kuin viimeistä tenttiä. Osallistunut Pasta Partyyn edeltävänä päivänä ja ostanut uudet juoksushortsit. Ihaillut numerolappuani. Opiskellut reittikarttaa. Viikannut kaiken valmiiksi seuraavan päivän koitosta varten ja pähkäillyt vielä viime hetkellä vaatevalintoja. Tankannut hieman turhankin paljon urheilujuomaa ennen kisaa. Jonottanut vessaan puoli tuntia. Kääriytynyt kertakäyttösadetakkiin ennen lähtöä, jotta lämpö ei kokonaan karkaisi. Jutellut lähtöalueella ruotsalaismiehen kanssa ja saanut kuulla hänen olevan alunperin Karjaalta. Tanssinut lähtöalueella alkulämmittelyksi. Tuntenut vatsanpohjassa asti urheilujuhlan tunnelman. Missannut koko lähtölaukauksen ja huomannut hetken päästä, että juoksu tosiaan alkoi jo. Tuntenut askeleen keveyden ensimmäisen kierroksen aikana ja nauttinut juoksun huumasta. Ihaillut Tukholman kauniita taloja ja kaupunginosia, joissa en ollut ennen käynytkään. Huomannut ennalta pelätyn sillan olevan todella leppoisa Pyynikin harjuun verrattuna ja ihaillut sillalta avautuvaa Tukholman näkymää. Huomannut jossain vaiheessa noin 20 kilometrin kohdalla, että kannustajat ovat aivan läpimärkiä sateesta ja vasta sitten huomannut oman märkyyteni. Saanut kuulla "Vilket fint löpsteg tjejen!" Tuntenut, kuinka litimärkä juoksupaita liimautuu kiinni ihooni ja kuinka vesi lätisee juoksukengissä jokaisella askeleella. Saanut tsemppiläpyt pieniltä ja urhoollisilta kannustajilta, jotka sateestakin huolimatta seisoivat Odengatanilla vanhempiensa kanssa hurraamassa meitä maratoonareita. Juossut loppuun saakka hymyillen vaikka jo kymmenen kilometriä sitten alkoi etureisiä hapottaa. Hymyillyt kanssajuoksijoille, katsojille ja ihan vain itsekseni vain koska olin niin onnellinen, että sain olla juuri siinä juoksemassa yhdessä lähes 20 000 muun juoksijan kanssa. Hokenut itselleni, että vauhti voi hyytyä mutta hymy ei. Juonut liikaa urheilujuomaa ja saanut vatsanpuruja. Saanut ja antanut rohkaisevia sanoja kanssajuoksijoille. Saanut pienen palan banaania 30 kilometrin kohdalla ja saanut taas roimasti uutta puhtia jatkaa maaliin. Odottanut "seinän" tuloa. Juossut viimeisen kilometrin hymyillen ja lähes onnesta itkien ja kaartanut Tukholman stadionille ihmisten hurratessa maaliin pääsyämme. Ottanut loppuspurtin uupuneilla jaloilla. Juossut maalilinjan yli voittajana - itseni voittajana. Saanut mitalin kaulaan ja avaruushuovan voitonviitaksi. Poseerannut mitalini kanssa kameramiehelle hymyn yltäessä korvasta korvaan. Kävellyt kankein jaloin onnesta (ja ehkä vähän myös kylmästä ja väsymyksestä) täristen kohti huoltopisteitä. Saanut onnitteluja niin suomalaisilta, ruotsalaisilta, italialaisilta kuin brittiläisiltäkin. Saanut kuulla muilta juoksijoilta, että sää oli ollut aivan kamala ja ettei Tukholman maratonilla koskaan ollut satanut niin paljon. Nähnyt toisen juoksijan olevan pyörtymispisteessä ja ymmärtänyt, että kaikilla ei pysynyt ilo mukana koko matkaa. Saanut vaihtaa kuivat vaatteet ja tuntea lämmön palaavan sormiin. Saanut vetää Finisher-paidan päälle ja ajatellut, että tämän minä todella ansaitsen. Tuntenut hierojan lämpöiset kädet kylmiä jalkojani vasten ja ollut lähellä nukahtaa hierontapöydälle. Saanut toiselta juoksijalta pullan ja todennut, ettei korvapuusti koskaan ole maistunut yhtä hyvältä. Soittanut uunituoreen maratoonarin äidille ja lähettänyt isälle viestin New Yorkiin. Laittanut ystäville kuvia ja kertonut, että olin tehnyt sen. Hakenut vielä kaksi pullaa lisää kahvipisteeltä. Taapertanut löytämään ystäväni katoksen alta. Mutustanut saamiamme maalieväitä. Iloinnut tohkeissani ystäväni kanssa suorituksestamme ja vaihtanut kokemuksia juoksuistamme. Päässyt pitkän jonotuksen jälkeen juoksijoita pullollaan olevaan metroon ja matkustanut hetkelliseen kotiimme Kungsholmenille.  Laittanut aivan läpimärät vaatteet kuivumaan ja astunut lämpimään kylpyyn katsomaan sateen ropinaa Tukholman kattojen yllä. Ihmetellyt hyvää oloani ja todennut selvinneeni yhdellä rakolla varpaassa. No juu, todennut kyykkyyn menon olevan hieman hankalaa vielä pari päivää etureisien hapottaessa. Syönyt maa-artisokkapizzan maratonin kunniaksi mitali kaulassa. Suunitellut seuraavan päivän juhlabrunssiamme Moderna Museetissa Riddarholmenilla. Painanut pääni tyynyyn ja tuntenut kehon painon väsymyksen alla. Sulkenut silmäni onnellisena. Yrittänyt ymmärtää, että minä todella tein sen.

Ja mikäli asia ei vielä käynyt selväksi, tullut maratonkärpäsen puraisemaksi.

-Julia