Heräsin tänään 6.30, jotta varmasti ehtisin hyvissä ajoin klo 8 alkavalle luennolleni l'hôpital Saint-Antoinen kampuksella. Olin katsonut, että kahdella metrolla matkaan kuluisi reilu 40 minuuttia, joten lähdin kotoa jo seitsemältä. Olin edellisenä päivänä kulkenut lähileipomoni ikkunan alta ja ihaillut heidän patonkejaan päättäen, että ensimmäisenä koulupäivänä nappaisin sellaisen matkaan ja söisin metrossa. Mutta minä höppänä! Eiväthän ranskalaiset syö täytettyjä patonkeja aamuisin, ne tulevat myyntiin vasta myöhemmin aamupäivällä. Leipomon pitäjä katsoikin minua varsin kummastuneena kysyessäni sandwichin perään. Siispä nappasin mukaani croissantin ja suuntasin kohti metroasemaa.
Matkalla osui silmääni kuitenkin vélib'-asema. Tarkistin eilen ostamani lipun ja kyllä vain, päivän lippu oli vielä voimassa. Leimasin siis passe navigoni koneeseen ja hyppäsin pyörän selkään. Pyörällä polkien olin perillä paljon nopeammin kuin metrolla, jo alle puolessa tunnissa. Löysin siis itseni yliopiston ovilta jo puoli kahdeksan tuntumaan. Ovimies kyseli ihmeissään, minne mahdoin olla matkalla ja kerroin iloisesti, että luentoni alkavat kahdeksalta ja että tulin jo hyvissä ajoin löytääkseni varmasti perille ajoissa. Löysin luentosalin nopeasti ja istahdin odottamaan muita opiskelijoita. Siinä istuskellessani päätin vielä tarkistaa, että olin tosiaan oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Ja mitä kalenterissa lukikaan! 8h30! Olin siis saapunut vaatimattomat 60 minuuttia ennen opetuksen alkua... No mieluummin näin päin. En voi käsittää, miten se on mahdollista, luulin nimittäin tarkistaneeni ajan ja paikan monesti edellisenä iltana. Kaivoin siis laukustani Pariisin oppaani ja ryhdyin perehtymään nähtävyyksien historiaan muita odotellessani.
Aamun luennot olivat pneumologiaa ja kardiologiaa. Tapasin luennolla toisenkin Erasmus-vaihto-oppilaan, joka oli kotoisin Espanjasta. Hän käy vain osan kolmannen vuoden kursseista ja lisäksi neljännen vuoden kursseja, joten hän kuunteli vain ensimmäisen luennon. Liityinkin paikallisten lounasseuraan suunnatessamme läheiseen boulangerien ostamaan patonki+juoma+jälkiruoka -lounaspaketin. Sain kuin sainkin aamulla himoitsemani patongin;) Täällä ei ilmeisestikään ole lounasruokaloita sairaaloiden yhteydessä vaan läheiset ravintolat ja boulageriet tarjoavat opiskelijoille edullisempia lounaspaketteja suurinpiirtein viiden euron hintaan.
Tarte aux pommes
Iltapäivällä kuuntelimme nefro- ja urologian anatomian luentoa päivän mittaan tunkkaistuneessa luentosalissa. Luentojen seuraaminen sujui todella hyvin. Huomasin kuitenkin, että samanaikainen ranskankielisten muistiinpanojen kirjoittaminen ja kuuntelu aiheuttaa vielä hieman hankaluuksia. Uskon asian kuitenkin korjaantuvan vähitellen ja muistiinpanojen kirjoittamisen nopeutuvan. Päivän viimeinen luento peruuntui, sillä professori ei saapunutkaan paikalle. Luento siirtyi sen sijaan seuraavalle maanantaille klo 18-20. Tänään pääsin siis nauttimaan hieman lyhyemmästä koulupäivästä. Hyvästeltyäni uudet ystäväni hyppäsin metroon ja kävelin Bonne Nouvellen asemalta kotiin kauniissa auringon paisteessa. Lähdin vielä iltalenkille Pigallen metroasemalle yrittämään ostaa itselleni vuoden vélib'-korttia. Minulle selvisi, että se on kuitenkin tehtävä netissä, mikä taas ei onnistu ilman ranskalaista pankkitiliä... Vesiperää mukanani hilaten lähdin valloittamaan länsi-Pariisia juosten. Kävin pyörähtämässä Parc Monceaulla, josta löysin paljon muitakin sieluntovereitani iltalenkillään sekä muita pariisilaisia kauniista elokuun illasta nurmikoilla nauttien. Kävin vielä ihailemassa riemukaarta (Arc de Triomphe), josta näkyi myös Eiffel-tornin huippu. Kerrassaan upea näkymä ilta-auringossa. Hiki hatussa kotikukkulalleni kivutessani oli pakko vielä pysähtyä ihailemaan oman kotikirkkoni näkyä alkavassa illassa. Bonne nuit Paris. Pidän kotikaupungistani jo valtavasti, vaikkei se minua ihan helpolla koko ajan päästäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti