Päivä Pariisin pyörityksessä

Oh là là, quelle journée j'ai passé moi! 

Viimeisen kesälomapäiväni aamu taisi olla enne loppupäivän sujumisesta... Päätin suunnata aamulenkilläni Bois de Boulognelle Pariisin länsi-reunalle ja käydä samalla katsomassa Montmartren hautausmaata. Katsoin kartasta suurpiirteisen reitin, vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin matkaan. Suuntani pysyi kurssissa aina Sacre Coeurille (joka siis on aivan kotini vieressä) saakka, jossa se jostain todella ihmeellisestä syystä kääntyi niin paljon hutiin, että kymmenisen minuutin kuluttua löysin itseni aivan jostain muualta kuin, mihin kuvittelin päätyväni. Olin onnistunut tekemään kokonaisen ympyrän Sacre Coeurin ympäri ja päätynyt oman lähimetroasemani Barbès-Rochechouartin viereen. Asema sijaitsee päinvastaisella puolella kotoani kuin Sacre Coeur... Noh. Ei muu auttanut kuin ottaa uusi suunta, joka minut onneksi tällä kertaa vei Montmartren hautasumaalle saakka. Kiertelin siellä aikani aluetta ihaillen kunnes pienen tihkusateen saattelemana lähdin jo juoksemaan kotia kohden, jonne lopulta löysin suorinta tietä.

Päivän seuraava etappini oli hankkia itselleni paikallinen matkakortti, Passe Navigo. Tallustin Poissonièren metroaseman palvelupisteeseen ja sain hankittua itselleni sekä matkakortin (hieman muokatulla sukunimella varustettuna) että viikon lipun. Kuukauden (73€) lippua en raaskinut ostaa kun viikonkin lipulle kertyi hintaa jo 22€. Toivon pääseväni pyörän selkään mahdollisimman pian, sillä vaikka metrot ovat varsin käteviä, on niissä myös huonot puolensa. Itselläni ei ole niissä kovinkaan turvallinen olo, eikä niiden siisteydessäkään ole suurta kehumista. 

Minulla oli tapaaminen (rendez-vous) paikallisen kurssikoordinaattorini kanssa l'hôpital Saint-Antoine- kampuksella. Tapaaminen oli puoli kahdelta, mutta olin paikalla jo hyvissä ajoin. Ehdinkin lounastaa läheisessä puistossa ja tutustua sairaalan alueeseen. Sairaala itsessään on kerrassaan upea, mutta me opiskelijat saamme tyytyä vieressä seisovaan varsin karun näköiseen kerrostalokompleksiin, jossa ainakaan tänään ei ollut ilmastointia nimeksikään. Tapaaminen jännitti minua aika paljon, sillä edellinen tapaamisemme heinäkuussa ei sujunut ihan niin mallikkaasti. Nyt olin kuitenkin varustautunut kaikilla mahdollisilla dokumenteilla, joita vain saatoin keksiä hänen kysyvän. Mutta istuutuessani toimiston penkkiin hymyili hän minulle maireasti ja pyysi saada nähdä läsnäolotodistukseni Helsingin yliopistossa. Pardon? En siis saanut paikallista opiskelijakorttiani tänäänkään. Olisihan se pitänyt arvata, etten minä nyt näin helpolla voinut päästä. Onneksi minulla kuitenkin on Suomesta saamani kansainvälinen opiskelijakortti, joka saa toimia apunani siihen saakka kunnes madame suvaitsee minulle paikallisen version luovuttaa. Onneksi olin jo hieman henkisesti varautunut johonkin tällaiseen, eikä se päässyt päivääni pilaamaan. Pääsin samalla katsastamaan huomisen luentosalit, joten voin rauhassa nukkua yöni tietäen tieni huomisaamuna.

Päivän seuraava operaatio oli pankkitilin avaaminen. En jaksa ihan kaikkia yksityiskohtia tänne sepustaa, mutta näin lyhyesti sanottuna kävin kuudessa eri pankissa eikä minulla vieläkään ole tiliä. Pariisissa täytyy pankkitili avata aina omaa kotia lähimmässä konttorissa (pourquoi?!), joten kolmessa konttorissa minua kehoitettiin menemään vielä seuraavaan ja seuraavaan konttoriin. Lopulta löytäessäni oikean paikan ei Pariisin asumistodisukseni kelvannut, koska se ei ollut heidän lomakkeensa. Olisihan se pitänyt arvata! Tässä vaiheessa en enää jaksanut ajatellakaan pankkeja, joten hyppäsin vélib'n selkään ja lähdin polkemaan kohti Latinalaista korttelia (quartier latin). Vélib'n eli Pariisin kaupunkipyörän käyttö on varsin helppoa. Nyt kun minulla on passe navigo, voin ladata kortille päivän, viikon tai vuoden lippuja. Ostin nyt ensin päivälipun, jolle kertyi hintaa 1,8€. Lisäksi minun täytyi vakuuttaa, että he saisivat ottaa tililtäni 150€, mikäli en palauttaisi pyörääni tai muita ongelmia ilmenisi. Pariisin pyörätiet ovat varsin toimivia ja pyöräilijöitä täällä on paljon, mutta liikenne on paikoin suorastaan kaistapäistä. Onneksi otin kypärän (casque) kotoa mukaan! Vélib'-pyörää saa käyttää 30 minuuttia ilmaiseksi, jonka jälkeen kertyy 1€ lisämaksua kutakin uutta puoltatuntia kohti. Kun pyörän palauttaa telineeseen, vilkkuu laite vihreänä, mikäli kaikki on kunnossa ja punaisena, jos jokin on vialla. Punainen valo merkitsee myös, että tililtäsi on veloitettu 150€ pantti. Ja arvatkaa vain vilkkuiko valo punaista kurvatessani Notre Damen lähellä sijaitsevaan pyöräparkkiin! Vaikka kuinka painelin nappeja ja tarjosin korttiani, irvaili punainen valo laitteessa takaisin. Qu'est-ce que j'ai fait!? Hätäännyksissäni soitin avustusnumeroon, josta toisella yrityksellä vastasi päivän ystävällisin parisienne, joka kertoi minulle pyöräni olevan väärin asetettu laitteseen ja satulasta nostamalla saan pyörän loksahtamaan paikalleen. Oh, merci madame! Vous m'avez sauvée!

Tässä vaiheessa olin todella jäätelön tarpeessa. Sain eräältä ystävältäni pitkän listan hänen suosikki ruokapaikoistaan Pariisissa ja näiden joukossa oli Île St-Lousilla sijaitseva Berthillon-jäätelöpaikka. Suuntasinkin kulkuni sinne ja valitsin listalta Nooran suosittelemat Caramel Beurre Salé sekä Fruit de passion. Que c'était délicieux! Aivan taivaallista! Jäätelö kourassa lähdin kävelemään kohti päiväni viimeistä etappia eli l'hôpital Pitié Salpêtrière -kampukselle. Minulla tulee olemaan opetusta täällä jo keskiviikosta alkaen ja halusin päästä tarkistamaan nämäkin kulmat ennen sitä. Täälläkin oli sairaala-alue upea ja mahtipontinen, mais non mademoiselle, lääketieteellinen tiedekunta on alueen vieressä sijaitseva harmaan tunkkainen kerrostalo. Noh, onneksi meillä on harjoittelut sentään sairaalassa!

 L'hôpital Pitié Salpêtrière

Yliopiston aulassa luentosalijakoa ihmetellessäni tuli pari ranskalaista opiskelijaa kysymään, josko he voisivat olla avuksi. Oui merci! He näyttivät minulle salit ja kertoivat paikallisesta opiskelijaelämästä. He kertoivat esimerkiksi, ettei opetus yleensä ole pakollista, mutta niiden olevan varsin hyödyllisiä. Helpottavaa sinänsä, sillä lukujärjestykseni on kutakuinkin koko vuoden 8h00-18h00 joka päivä lounastaukoa lukuun ottamatta. Toinen tytöistä oli toisen vuoden opiskelija ja toinen oli tipahtanut ensimmäisen vuoden karsinnoissa pois ja aikoi hakea Italiaan opiskelemaan ensi vuonna. Rupattelimme pitkät pätkät ja pääsin tutustumaan jo heidän ystäviinsäkin. He kutsuivat minut muutamiin juhliin ja vaihdoimme puhelinnumeroita ja facebook-tietoja. Usko ranskalaisiin alkoi taas nousta. Hyvillä mielin nousinkin metroon ja suuntasin kotiin. 

Nyt aion alkaa valmistautua henkisesti huomiseen ensimmäiseen koulupäivääni. Olo on hieman kuin ensiluokkalaisella, mutta enköhän minä siitä selviä. Selvisinhän tänäänkin, vaikka varsin monta estettä eteeni heitettiin.

Bonne nuit!