La vie tranquille à la campagne // Rauhallista elämänmenoa Bordeauxin maaseudulla

Ennen Pariisiin muuttamista en ollut koskaan asunut suurkaupungissa. Helsinki kun ei ole suurkaupunki. On nimittäin hieman eroa, asuuko kaupungissa puoli miljoonaa vai viisi miljoonaa asukasta. En ennen oikeastaan edes tajunnut, että tuo etuliite suur todella on niin suuri. Ajattelin, että kaupunki kuin kaupunki, vain vähän suurempana. Pariisissa olen kuitenkin saanut tutustua tuon suuren etuliitteen todelliseen merkitykseen niin hyvässä kuin ei-niin-hyvässäkin. Olen saanut tutustua laajoihin ravintola-, kahvila-, erikoisruokakauppa-, leipomo- ja torivalikoimiin, huomata joka kulmalta löytyvän elokuvateatterin ja pienoisteatterinäyttämön, löytänyt valtavan tarjonnan eri harrastus- ja urheilumahdollisuuksia ja tutustunut moniin oman henkisiin ihmisiin. Erityisesti nuorille avaa Pariisi valtavan valikoiman joko täysin ilmaista tai hyvin edullista tekemistä ja näkemistä. Itsekin pääsin viime viikolla nauttimaan laatuteatterista Comédie Françaisessa todella huokeaan hintaan. Pariisissa löytyy tekemistä, näettävää, koettavaa ja maisteltavaa jokaiselle ja lähes koko ajan. Välilä melkein menee pää pyörälle kaikista niistä mahdollisuuksien valikoimista, joista saa itselleen räätälöidä juuri omanlaisensa pariisittaren elämänmenon.

Les carottes parisiennes eli pariisilaiset porkkanat

Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa. Suurkaupungin valtava tarjonta tarkoittaa valtavaa määrää ihmisiä ja suurta kokoa. Meni sitä melkein minne vain on varattava ainakin 40 minuuttia matkaan. Ihmisten määrä näkyy myös liikenteessä ja se onkin ollut minulle oikea sopeutumisongelma. Koulumatkani ei ole kovinkaan samanlainen Helsinkiin verrattuna, vaikka kulkupeli on sama. Pahinta ovat skootterit ja moottoripyörät, jotka puikkelehtivat mielensä mukaan sieltä mistä milloinkin pääsevät ja toisinaan vaikka kaistaa väärään suuntaan tai jalkakäytävällä. On vain pistettävä jäitä kypärään ja oltava todella varovainen. Metroon kun en meinaa millään sopeutua. Matka sillä kestää usein kauemmin kuin pyörällä, kävelyä tulee paljon, käytävät ovat sotkuisia ja väki välillä niin kummallista, että mieluummin pysyttelen maan kamaralla Metroa käyttäessä ei myöskään pääse näkemään kaupunkia kuten pyörällä liikkuessa. Olen siis sinnikkäästi pitäytynyt pyörässäni, vaikkei Pariisi olekaan pyöräilijän paratiisi.

Vaikka Pariisista löytyy lähes kaikki, mitä kuvitella saattaa niin yksi löytyy, mitä ei Pariisissa ole ja se on metsä. Juu, kyllä on puistoja ja viheralueita mutta metsää ei ole. Ja sitä on ikävä. Samoin on ikävä luonnon tuoksua ja erityisesti nyt raikasta kostean tiivistä syysilmaa. Sitä en ole Pariisissa päässyt nuuhkimaan. Totta on sekin, ettei tarvitse matkustaa kovinkaan pitkälle päästäkseen metsän siimekseen, mutta olen huomannut, että itse tarvitsen jatkuvampaa kontaktia luontoon, jota ei Pariisista aina tahdo löytyä. Siksi olinkin onnellinen, kun pääsin viettämään pitkää viikonloppua vanhan vaihtoperheeni luo Bordeauxin lähelle. Bordeaux on upea vanha ranskalaiskaupunki, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Itse kuitenkin jatkoin Bordeauxin juna-asemalta vielä matkaani Mercenaisin kylään ja puhtaasti maaseudulle. Perheen vanhemmat kun asuvat peltojen ja metsän ympäröiminä puutarhan, lampaiden ja kanojen keskellä. Ensimmäisenä kun hyppäsin autosta iltapimeällä sorapihalle maaseudun rauhassa huudahdin: Les étoiles! Voi kuinka tähtitaivas näkyi kirkkaasti kun olimme päässeet kaupunkien valotulvasta hieman syrjään. Juuri tällaista viikonloppua kaipasin.

Stephanien ja Philippen kysellessä, mitä haluaisin viikonloppuna tehdä, vastasin toivovani vain rauhallista elämää ilman sen suurempia kommervenkkejä. Rakastan meneväistä elämääni, mutta välillä mieli ja keho tarvitsee todellisen rauhoittumisen. Siispä minun viikonloppuni koostui hyvistä yöunista, torielämästä nauttimisesta (kaikki tämän postauksen kuvat ovat juurikin viikonloppuna vierailemaltani ihanalta St Foye la Granden torilta, joka on valittu Ranskan parhaaksi toriksi!), juoksulenkeistä aamu-usvassa ja ilta-auringossa, kokkailusta ja pitkistä illallisista, joiden aikana ruodimme niin Ranskan, Suomen kuin maailmankin ongelmia aina politiikasta veganismiin. Ja kuinka hyvää se tekikään. Oli ihana viettää aikaa yhdessä rakkaiden Ranskan vanhempieni kanssa, laittaa ruokaa ja nauttia syksystä luonnon ympäröimänä. Minun täytyi juoksulenkkini aikana metsässä oikein pysähtyä vain hengittämään tuota aromaattista lehtien mehevöittämää syysilmaa, jota niin rakastan. Ja oli vaihteeksi aika hauska vaihtaa Parc Monceaun kanssajuoksijat lehmiin ja lampaisiin, jotka kaikki yhtä lailla katselivat minua kuin kaistapäistä pinkoessani pitkin maaseudun sorateitä. Kaistapää ehkä, mutta ainakin onnellinen sellainen.

Halloweenin kunniaksi halusin tuunata parinteiset korvapuustit uuteen uskoon kurpitsatäytteellä. Täytyihän minun ilahduttaa korvapuusteja rakastavia ystäviäni kun kerran olin käymässä! Olen jo aiemminkin leiponut kurpitsapuusteja Suomessa mutta aiemmin aina perinteiseen korvapuustin muotoon. Innostuin Saaran tekemistä kurpitsapuusteista, jotka oli tehty cinnamon rollsien tapaan uunivuokaan ja päätin itsekin kokeilla. Ja mikä menestys se olikaan. Täytyy vain muistaa, ettei uunivuokaa voi paistaa samaan tapaan kuin perinteisiä korvapuusteja vaan uuni on säädettävä pienemmälle ja paistoaikaa on pidennettävä, jotta pullat paistuvat tasaisesti. Korvapuusteja rakastavat Stephanie ja Philippe olivat uteliaita leipomuksistani ja tämä uusi kokeilu sai heidän puoleltaan oikein tyytyväisiä huokailuja. Näitä saisi tehdä toistekin. Kurpitsapuustien lisäksi täytyi tietenkin tehdä myös perinteisiä cannelé-leivoksia, kun kerran olin Bordeauxissa. Niiden reseptin löydät täältä.

Kurpitsatahna korvapuusteille

400g kurpitsaa

0,5 dl vaahterasiirappia

50 g voita

1 ½ tl kanelia

2 tl inkiväärijauhetta

¼ tl muskottipähkinää

1 tl kaardemummaa

Kuori ja paloittele kurpitsa kuutioiksi. Keitä kypsäksi kattilassa. Kaada vesi pois ja soseuta tasaiseksi. Lisää siirappi, mausteet ja paloiteltu voi. Jos tahna on liian juoksevaa laita takaisin kattilaan ja keitä hiljakseen kunnes koostumus on sopivan paksua pullien täytteeksi. Korvaa levitteellä perinteinen voi+sokeri+kaneli yhdistelmä.

Tätä tahnaa voi myös hyvin käyttää muutenkin! Itse esimerkiksi käytän tuorepuuron tekoon, smoothieeseen, puuron kanssa tai jugurtin sekaan. Ja kannattaa sitä maistaa sellaisenaankin, on aikas hyvää :)

Huomenna on Ranskassa virallinen vapaa päivä kaatuneiden muistoksi. Siispä minulla on vielä yksi päivä nauttia pitkästä viikonlopustani Pariisin syleilyssä maaseudun rauhassa voimaantuneena. Ehkä käyn tutustumassa Bois de Vincennesiin, jos metsäikävä pääsee yllättämään ;)