Pohjoisen tyttö Pariisissa

Kuinka aika täällä Ranskassa kiitääkään! Olen nyt ollut täällä hieman yli kuukauden ja kuinka paljon onkaan ehtinyt tapahtua. Ensimmäiset viikkoni klinikassa ovat sujuneet oikein hyvin ja olen oppinut enemmän kuin kaikilla luennoilla ja ryhmäopetuksissa yhteensä. Tiimimme osastolla on todella toimiva ja muut opiskelijat ja lääkärit auttavat, ohjeistavat ja opettavat kärsivällisesti. Olen pitänyt kysymyskynnyksen todella matalalla ja ainakin tähän mennessä ovat kaikki ystävällisesti minua auttaneet. Eilen lauantaina minulla oli ensimmäinen lauantaipäivystys (siis käytännössä tavallinen klinikkapäivä mutta vain lauantaina), jolloin olin osastolla kahdestaan erikoistuvan lääkärin kanssa. Kiersimme kaikki potilaat yhdessä ja kierroksen aikana hän kyseli minulta paljon eri potilastapauksiin liittyvistä aiheista. Myönnettävä on, että paljonkaan en tiennyt, mutta kuinka paljon viisaampana lähdinkään kotiin. Motivaatio on kyllä kohdillaan! Nyt on kuitenkin keskityttävä hetki intensiivisesti pneumologian sijasta nefrologiaan, sillä minulla koittaa ensimmäinen tentti jo ensi viikon torstaina. Valehtelisin jos väittäisin, ettei jännitä. Aihe on kiinnostavuudessaan minulle hankala. Onneksi tässä on vielä muutama päivä aikaa tsempata ennen koettelemusta!

Tänään otin vähän taukoa opiskeluista vetäessäni lenkkarit jalkaani ja suunnatessani aamulla Eiffel tornille, josta starttasi 20 km de Paris -juoksutapahtuma. Kaksi viikkoa sitten osallistuin Disneylandin puolimaratonille, jossa alitin oman ennätykseni 5 sekunnilla :) Aikani oli siis 1:38:06. Olin suoritukseeni todella tyytyväinen, enkä siis ajatellut voivani hirveästi kiristää tahtia 20 kilometrillä. Mutta kuinkas sitten kävikään! Tänään juoksu lensi ja vauhtia riitti niin, että ylitin maalilinjan ajalla 1:29:11! Olin aivan ällistynyt. Selvästi kaikki palaset osuivat tänään kohdilleen ja tulos oli todella positiivinen yllätys. Olosuhteet olivat kyllä todella moitteettomat kiitäessämme halki alkusyksyisen Pariisin auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Auringosta huolimatta ilma oli syksyisen rapsakka eli kerrassaan täydellinen juoksusää!

Tapahtuma alkoi ja päättyi Eiffel tornin kupeeseen. Reitti kiersi Riemukaaren kautta Bois de Bologneen ja sieltä Seinen rantaan, jossa juoksimme lähes puolet reitistä. Reitti oli oikein mukava ja kilometrit sujahtivat nopeasti ohitse. Viiden kilometrin välein oli tankkauspisteitä, joissa tarjottiin veden lisäksi sokeripaloja sekä kuivattuja (viikunoita, rusinoita, aprikooseja) ja tuoreita (banaania, appelsiinia) hedelmiä. Olin todella positiivisesti yllättynyt huoltopisteiden laatuun, sillä Disneylandin puolimaratonin jälkeen eivät odotukseni olleet kovinkaan korkealla. Tavallisesti Suomessa ja Ruotsissa olen tottunut urheilutapahtumissa urheilujuoman ja veden lisäksi saamaan urheilupatukkapaloja, banaania, suolakurkkua ja ruisleipää valmiiksi sopiviksi paloiksi pilkottuna, jotta tankkaaminen olisi mahdollisimman helppoa. Mutta Disneylandissa iskettiin käteeni kokonainen Kellogsin myslipatukka kääreineen sekä pieni muovipussi omenaa. Ensinnäkään kumpikaan ei ole kovin hyvä eväs kesken kovan urheilusuorituksen ja toisekseen ei mielestäni ole kovinkaan kätevää alkaa availemaan myslipatukkakäärettä kesken juoksun. Siispä olin todella iloinen löytäessäni tämän päivän huoltopisteeltä laadukkaita ja hyvin sulavia eväitä kätevästi tarjottuina. Olisin suorastaan halunnut sujauttaa vähän kuivattuja hedelmiä taskuuni kotiin viemisiksi, mutta siihen en sentään ryhtynyt;) Tapahtuman sponsorina toimi Bio c' Bon -luomuruokakauppa, joten tankkauspisteet noudattivat heidän periaatteitaan. Omakin vatsani kiitti luonnollisempia energiamuotoja urheilugeelien sijaan. Juoksusta kotiin pyöräillessäni poikkesin vielä sponsorin myymälässä hakemassa vähän palautuseväitä ja voin vakuuttaa, ettei ole viimeinen kerta kun käyn siellä ostoksilla. Kauppa, josta löydän kerralla kaiken, mitä tarvitsen! Hedelmät ja kasvikset taidan vielä hakea hieman edullisemmista marketeista luomuhintojen kivutessa hieman turhan korkealle omalle kukkarolleni.

En ollut tietenkään laiminlyönyt ruokailua myöskään ennen kisaa. Eilen kävimme yhdessä vanhan lukioaikaisen vaihtariparini Samin ja hänen ystävänsä kanssa lounaalla hänen kyläillessään täällä Pariisissa viikonlopun ajan. Ehdotin lähelläni sijaitsevaa Soul Kitchen ravintolaa, jonka ohi olen muutaman kerran juossut. Aivan nappiosuma! Lounas oli todella laadukas ja runsas, johon kuului yksi pääruoka (itse otin täytetyn foccacian, mjam!), salaattikulho sekä jälkiruoka. Myös kahvi- ja kahvileipävalikoima näytti todella laadukkaalta. Tunnelma oli ihana kotoisa ja sisustus ja kattaus kaunis. Tästä tulee ehdottomasti kantapaikkani! Illalla nautin vielä viimeisenä itse tekemääni banaanileipää varmistaakseni hyvät energiavarastot seuraavalle päivälle. Linkin reseptiin löydät tästä.

Vielä ennen kisaa nautin perinteikkäästi kulhollisen kaurapuuroa rusinoilla, mantelivoilla, viikunahillolla ja banaanille höystettynä. Varsin toimiva kombo!

Et maintenant, bonne nuit!