Helsinki Midnightrun

Viime sunnuntaina oli taas aika jo lähes perinteeksi muodostuneelle Helsinki Midnightrunille. Tämän vuoden juoksu oli neljäs kertani tapahtumassa. Olen onnistunut joka vuosi parantamaan aikaani: ensimmäisenä vuonna aikani oli suurinpiirtein 53 minuuttia, kaksi vuotta sitten 50 minuutin pintaan, viime vuonna n 47 minuuttia ja tänä vuonna uusi ennätykseni 42 minuuttia ja 29 sekuntia. Olin aivan supertyytyväinen uuteen enkkaani! Tavoitteenani oli juosta nuo 10 kilometria alle 45 minuuttia ja se tavoite täyttyi niin että napsahti:) Juoksu sujui todella hyvin heti alusta lähtien ja valmistautumiset juoksuun olivat sujuneet huomattavasti paremmin kuin edellisvuonna, jolloin olin jostain syystä syönyt aivan liikaa ennen kisaa ja olo oli juostessa vähintäänkin tukala. Tänä vuonna askel liisi ja sää oli mitä parhain viileä syysilta. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava juoksutapahtuma!

Helsinki Midnightrun on osa Midnattsloppet-konseptia, jolla on juoksutapahtumat myös Göteborgissa, Tukholmassa ja Malmössa. Ideana on siis juosta 10 kilometrin matka syysillan pimeydessä mahtavassa tunnelmassa ja iloisessa joukossa. Kaikilla osallistujilla on samanväriset kisapaidat, jotka toimivat ikäänkuin numerolappuina, eikä ilman paitaa saa juosta. On upeaa kun illan pimentyessä Helsingin Senaatintorin valtaa neonväristen juoksupaitojen meri, ja juoksun ja liikunnan riemu valtaa koko kaupungin. Tänä vuonna noita innokkaita pinkkipaitaisia juoksijoita oli yli 10 000!

Nimestään huolimatta kisaa ei juosta aivan keskiyöllä vaan juoksu alkaa klo 21.15. Lähtö oli Senaatin torilla, jossa järjestettiin ennen lähtöä alkulämmittely SATSin puolesta. Rakastan juoksutapahtumien alkulämmittelyä, joissa jänittynyt ja huikea juoksutunnelma alkavat nousta perhosten lennellessä vatsassaSiksi olikin harmi, että ensimmäiset lähtöryhmät(, joissa itse olin) olivat lavan takana, joten emme nähneet alkulämmittelyä ollenkaan. Piti siis kehittää oma;) Tänä vuonna olin kummasti hieman tiukkapipoisten juoksijoiden saartamana, joten sain tosiaan jammata yksinäni lähtökarsinassa. Onneksi matkan varrella oli paljon iloista juoksukansaa, joka vastasi innoissaan riemunhuutoihini. Muina vuosina olen kyllä löytänyt jo ennen lähtöä hieman rennonpaa juoksuporukkaa, joiden kanssa olen lämmitellyt, mutta tänä vuonna kävi hieman toisin. Voin tosin vakuuttaa, että yleensä Midnightrunissa kaikki ovat todella iloisella ja rennolla mielellä, mutta kova lähtöryhmä taisi saada joidenkin naamat vakaviksi. Sitä en itse näe tarpeellisena, sillä omalla kohdallani iloisuus antaa hurjasti energiaa ja potkua myös itse suoritukseen. Kaikkilla tapansa:)

Helsinki Midnightrunissa on useita lähtöryhmiä arvioidun juoksuajan mukaan sekä vielä naamiaisryhmä, jossa juoksijat ovat pukeutuneet oman mielikuvituksensa mukaan. Tähän tapahtumaan voi siis lähteä juuri niin tosissaan tai leikkimielisesti kuin itse tahtoo, mutta suotavaa on pitää hymy herkässä joka lähtöryhmässä:) Reitin varrella on erilaisia ohjelmapisteitä kuten musiikkia ja tanssia. Musiikki radan varrella on oma suosikkini, sillä siitä voi nauttia vaikka tahti olisi kova.

Maaliin päästyään oli vielä luvassa hieman palautusevästä banaanin, rahkan, urheilujuoman, välipalapatukan ja alkoholittoman oluen muodossa. Maalieväät ovat kyllä ihana osa juoksutapahtumia. Tuo olut ei ihan minuun uponnut, mutta muuten ruoat olivat varsin onnistuneita. Juoksutapahtumissa voi helposti tehdä uusia välipala- ja palautuseväslöydöksiä omaankin treenikassiin. Siinäkin yksi hyvä syy lähteä mukaan haastamaan itseään:)

Toivottavasti nähdään ensi vuoden kisassa!

Juoksuterkuin

Julia