Kiitos 2016 ja tervetuloa 2017!

Istun nyt vuoden viimeistä blogitekstiä kirjoitellessani Helsinki-Vantaan lentokentällä valmiina pian hyppäämään Pariisin koneeseen ja matkaamaan Ranskaan jatkamaan pariisilaista elämääni vielä kuuden kuukauden ajan. Tosin tällä haavaa en Pariisissa kauaa viivy noustessani jo tulevan vuoden ensimmäisenä päivänä (siis huomenna!) luotijunaan ja singahtaessani Alpeille Helsingin lääkiksen laskukerho Curvaturan laskureissulle mukaan. Suksituntumaa olen onneksi jo hieman kerryttänyt Suomen joululomallani sivakoidessani pitkin Ylläksen tuntureita tämän viikon ajan. Laskettelu tosin jäi hieman vähemmälle ja keskityin enemmän murtomaahiihtoon. Minulla on tiedossa kaksi laskureissua Alpeille tänä talvena mutta murtsikkaa tuskin pääsen enää Ranskassa hiihtelemään. Siksi keräsinkin hiihtokilometrejä hieman varastoon niin luistelutyylillä kuin perinteiselläkin. Kelit olivat loistavat ja suksi luisti (siitä kiitos Sepon voiteluiden!), joten siinä oli hiihtäjässä pitelemistä, ettei koko päiväksi jäänyt tunturiin. Kyllä se 50 kilometrin hiihtolenkki yhdelle päivälle riittää. Vähän pelkäsin, että hieman oikkuileva vasen olkapääni äityisi bicepstendiniitiksi (hauiksen pitkän pään jänteen tulehdus) mutta sekin pysyi hienosti mukana ladulla. Ilmeisesti hiihtokilometrit, tiger balsam, kuminauhajumppa ja kylmähoito saunassa tuottivat tulosta. Joulupukilta saamani uusi Suunnon GPS-kello pääsi toden teolla testiin jo ensimmäisen viikon aikana.

Curvislaisia jo kahdessa polvessa

Viime talvena pääsin Majorin mukana Val d'Isèreen

Muutenkin Suomen lomani oli todella onnistunut! Vauhtia riitti kulkiessani Suomea ristiin rastiin ystäviä ja sukulaisia näkemässä ja joulun juhlaa viettämässä. Oli ihana päästä taas vaihtamaan kunnolla ystävien kanssa kuulumisia, nauramaan, nauttimaan joulupuuroa, kylpemään joulusaunassa, leipomaan pipareita, hyppäämään aamu-uinnille Uunisaaren avantoon, polkea omalla pyörällä katsomaan Sörnäisten kotia (ja etsimään hiihtomonoja), pitää Mammalle pullakoulua (ja saada vastapalvelukseksi EKG-opetusta), tunnelmoida joulun perinteitä yhdessä perheen kanssa ja  nauttia Suomen upeasta ja puhtaasta luonnosta. Paljon ehdin nähdä ja tehdä mutta onneksi myös levätä ja nukkua ja syödä hyvin. Nyt akut ladattuina on hyvä suunnata taas Ranskaan kohti uutta vuotta ja uusia kujeita.

Brunssikokkailuja Saran kanssa

Nautin elämäni parasta riisipuuroa Tuomaan markkinoilla yhdessä Pekan kanssa

Aamuavanto Pirjon kanssa 

Kuva hiihtovaellukselta Norjan Jotunheimeniin Elinan kanssa tämän vuoden pääsiäisenä

Selaillessani kuvia vuodelta 2016 on ihana huomata, kuinka paljon kaikkea ihanaa olen saanut kokea ja kuinka mahtavissa jutuissa olen saanut olla mukana. Monet matkat, naurut ja hetket olen saanut kokea ja jakaa niin ystävien kuin perheeni kanssa. Samalla tämä vuosi 2016 on näin jälkikäteen katsottuna ollut varsin haastava mutta sitäkin antoisampi. Alkuvuosi meni vaihtoa suunnitellessa ja hakua tehdessä, ja pitkälle kesään asti sain jännittää lopullista päätöstä vaihtoni hyväksymisestä. Monesti olin luullut suurimman työn olleen jo tehty mutta todellahan se alkoi vasta hyväksymisen myötä ja Ranskaan päästyäni. Vaikkei kulku koko aikaa ollutkaan helppoa niin oli työ vaihtoon lähdön takia ja alussa käyty tsemppi ja kamppailu kaiken sen vaivan väärti! Kuinka upeaa onkaan huomata, että on muutamassa kuukaudessa saanut aivan tyhjästä rakennettua oman pienen elämän Pariisin kukkulalle ja oma paikka Ranskassa on löytynyt. Olen oppinut valtavasti, saanut ihania uusia ystäviä, päässyt kylpemään uuteen kulttuuriin ja kokea ja nähdä niin paljon uutta ja upeaa. Olen todella onnellinen, että minulla on vielä kuusi kuukautta aikaa jatkaa tätä pariisittaren elämääni, sillä nyt se todella on alkanut rullamaan ja olisi todella sääli heti joutua lähtemään.

Ensimmäinen Jukolan viestini oli mieletön kokemus. Rapa roiskui mutta hymy ylsi korvasta korvaan!

Viime kesäinen Islannin matka Marian kanssa oli kertakaikkisen upea

Saaristossa pääsin purjehduksen lomassa vähän boulderoimaan Getan kiville

Kesätunnelmia mökiltä

Juhlamunkit ranskan B2-tason läpäisyn kunniaksi viime kesäkuussa

Ensimmäisestä koulupäivästä Pariisissa selvitty!

Pariisin korkeakulttuuria isoveikan ja Mamman ollessa kyläilemässä luonani

Odotan uuden vuoden tuomia seikkailuja innolla, vaikken vielä tarkasti tiedäkään, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Opiskelujen osalla pääsen ainakin sekä sisätautien että neurologian harjoitteluihin, mitä odotan innolla. Hieman enteilen, että tenttien kanssa voi olla tiukempaa, sillä siirsin muutaman isomman tentin keväälle. Onneksi tosiaan aloitimme jo kardiologian opinnot joululomalla, joten alku on lupaava. Viimeiset tenttini Ranskassa ovat vasta kesäkuun lopussa, joten Suomeen palaan todennäköisesti vasta heinäkuun alussa. Siinä onkin sitten vain reilu kuukausi ennen opintojen alkua Suomessa, joista en sitten juurikaan vielä tiedä mitään. Toivon saavani ainakin joitain kursseja hyväksi luettua ja toivon, että nämä Ranskan opintoni hieman keventävät klinikkaurakkaani Suomen päässä. Se jää kuitenkin nähtäväksi.

Ranskalainen suukko

Urheilun saralla on luvassa kilpailuja kevään mittaan niin kiipeilyssä kuin juoksussakin. Pariisin puolimaraton on maaliskuun alussa ja kokonainen maraton juostaan huhtikuun ensimmäisinä päivinä. Kannustus- ja huoltojoukot ovat jo onneksi ilmoittaneet tulevansa tsemppaamaan minut maaliin! Kiipeilyssä tähtäimissä olisi Ranskan yliopistojen väliset mittelöinnit toukokuun alussa, mutta saa nyt nähdä, pääsenkö mukaan edustusjoukkoon. Sitä ennen on luvassa vielä parit Pariisin sisäiset kisat. En tahdo ottaa kisapaikasta paineita, vaikka upeaa olisikin päästä edustamaan paikallista yliopistoani kansallisiin kilpailuihin. Kiipeilyn osalla on näillä näkymin luvassa myös pari viikon mittaista leirimatkaa niin pääsiäisen tienoilla kuin kesälläkin yhdessä yliopiston kiipeilyporukan kanssa.

Parit crêpesit kiipeilyn päätteeksi

Muitakin matkoja esimerkiksi Lontooseen tai Belgiaan olisi hauska tehdä, mutten aio ottaa niistä paineita. Ennen vaihtoa ajattelin, että asuessani Euroopan ytimessä täytyisi sitä käydä vähän siellä sun täällä nyt kun kerran kaikki on niin lähellä. Läheisyys on tietenkin totta, mutta tosiasiassahan matka-ajat Helsingistä ovat nykyään varsin kohtuullisia. Ja nyt asuessani Pariisissa tahdon todella nauttia juuri siitä; elämästä Pariisissa.  Nyt on minun tilaisuuteni tutustua tähän ranskalaiseen metropoliin ja nauttia kaikista sen tarjoamista mahdollisuuksista. Ja yksinkertaisesti elää pohjoisen pariisittaren elämää. Kyllä niihin muihin kohteisiin sitten ehtii myöhemminkin tutustua, mutta Pariisissa asun (luultavimmin) vain tämän vuoden. Ja siitä tahdon nauttia.

Kiitos kaikille menneestä vuodesta 2016 ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2017!

Bonne Nouvelle Année!