Pariisin vieraita ja uusi polkupyörä

Tänä viikonloppuna sain ilokseni ensimmäiset vieraani Suomesta kun äitini, siskoni Maria ja Pirjo tulivat kyläilemään luonani täällä Montmartren sydämessä. Pohjoisen vieraani toivat mukanaan myös syksyn, sillä Pariisin sää muuttui kuin leikaten torstaina heidän saapuessaan. Siihen asti olen saanut nauttia lämmöstä koko kesän edestä lämpötilan huidellessa reilusti yli kahdessakymmenessä ja usein myös kolmenkymmenen lämpöasteen puolella lähes joka päivä. Olen siis saanut tottua siihen, että oikeastaan koko ajan on hiki. Mutta niin on kaikilla muillakin, eli en poikennut olotilallani juurikaan paikallisväestä. Hieman viileämmät säät ovat omalla kohdallani tervetulleita, sillä näinä helleviikkoina olen saanut oman lämpökiintiöni hyvin täytettyä ja hieman jo kaivannut viileämpää henkäystä. Eipä sillä, ei täällä vielä kovin kylmä ole. Tänäänkin olin välillä pelkässä lyhythihaisessa kävellessämme Pirjon kanssa Suomen suurlähetystön avoimien ovien päivään Seineä pitkin. Aiempiin viikkoihin verrattuna on sää kuitenkin epävakaistunut ja lämpötila pysyttelee kahdenkymmenen asteen pinnassa. Sadetta tämä kaupunki kyllä tarvitsikin pölyn, lian ja saasteen leijaillessa helteisen kaupungin yllä. Nyt on jo helpompi hengittää ja kodin tuuletuskin tuo toivottua raikkautta sisäilmaan.

Ilmojen viilentyminen ei kuitenkaan meidän porukkaamme pahemmin häirinnyt, olemmehan me tottuneet Suomen tuiskuihin ja tuuliin. Askelmittarien mukaan kävelyä tuli joka päivä parisenkymmentä kilometriä ja meille Marian kanssa vielä hieman lisää aamulenkin myötä. Kävelimme ympäri ämpäri Montmartren pieniä kujia ihaillen, kävimme ihailemassa latinalaista korttelia ja oopperan ympäristöä ja Pirjon kanssa tutustuimme vielä Suomen suurlähetystön upeisiin puitteisiin ja ympäristöön. Varmistimme myös riittävän jaksamisen Pariisin eri herkuista nautiskellen.  Ensimmäisenä aamuna tutustuimme rue Faubourg Poissonnièrellä sijaitsevaan BOL porridge bariin. Se oli oikea löytö! Listalta löytyi kaurapuuroja erilaisilla mausteilla ja lisukkeilla, suolaisia lounaspuuroja, jugurttikulhoja, kakkuja, kahveja ja muita juomia. Tunnelma oli rauhallinen ja lämmin ja sisustus pohjoismaishenkisen pelkistetty ja tyylikäs. Minä ja Maria valitsimme kookos-riisipuuron suklaagranolalla ja äiti ja Pirjo ottivat ohrapuuron karamellikastikkeella, unikonsiemenillä ja luumuilla. Molemmat valinnat olivat todella onnistuneet! Tänne on vielä ehdottomasti palattava uudelleen.

Lauantaiaamuna suuntasimme Rome-metroaseman kupeessa sijaitsevalle lauantaitorille. Puistobulevardille levittyy joka lauantai joukko erilaisia torikojuja klo 9-14. Tori oli todella viehättävä ja mukaamme tarttui juureen leivottua leipää, kukkia, kuivattuja hedelmiä, leikkuulauta sekä kananmunia. Ihmettelimme hieman korkeaa hintatasoa, mutta näin jälkikäteen selvitettyäni selvisi syykin. Kaikki oli luomua. Laadukasta ja herkullista, mutta välillä hintalaput saivat suumme loksahtamaan auki. Esimerkiksi tuoreet viikunat maksoivat eräässä kojussa 19,90€/kg kun niitä voi ruokakaupoista löytää 5€/kg. Kuten eräällä nettisivulla oli kirjoitettu kommentti C'est bio, c'est bon, mais c'est cher! (luomua ja hyvää, mutta kallista) pitää varsin hyvin paikkansa. Luulen, että etsin vielä jonkin hieman opiskelijakukkarolle ystävällisemmän torin vastaisuuden varalle ;)

Lauantaibrunssi torin jälkeen

Lauanatai-iltamme viimeisen aterian söimme Montmartrella sijaitsevassa thaimaalaisessa ravintolassa. Ravintola sijaitsee rue des Trois Frèresillä, ja olin sen löytänyt Montmartren opastetulla kierroksella. Oppaamme oli silloin osoittanut oven vaaleanpunaista tarraa, jossa luki Le Bonbon ja sanonut sen olevan hyvän laadun merkki. Siispä menimme ottamaan oppaamme sanoista selvää. Ravintola on nimeltään Aloy Aloy ja huomasimme heti sen olevan todella suosittu. Ravintola oli koko illan aivan täynnä ja monet tulivat useaan kertaan kokeilemaan, josko mahtuisivat syömään. Ravintola on auki keskiviikosta sunnuntaihin 19h alkaen. Maistoimme Pad thaita katkaravuilla, kevätrullia ja vege-annoksen, jonka nimeä en enää muista :) Annokset olivat maukkaita, mutteivät ollenkaan liian tulisia vaan pikemminkin varsin miedolla kädellä chilistettyjä. Ensi kerralla saatan ottaa annoksen mukaan à emporter -annosten ollessa vielä hieman edullisempia. 

Olihan minun pakko viedä vieraani maistamaan Blanchen matroaseman crêpesejä!

Tänään sain viimein haettua oman pyöräni! Ma nouvelle bicyclette! Olen siihen kerrassaan ihastunut. Laitoin tänne Pariisiin muuttaessani viestiä Pariisissa asuvien suomalaisten Facebook-ryhmään ja kyselin, josko jollain olisi myydä minulle vanhaa pyörää. Eräs ystävällinen nainen laittoi minulle viestiä, että häneltä löytyisi mintunvihreä Crescentin maantiepyörä. Kun näin kuvan en voinut uskoa sitä todeksi. Olin haaveillut juuri tuollaisesta pyörästä ja ajatellut sellaisen hankkia sitten kun taas palaisin Helsinkiin. Kun kyselin hintaa, sanoi hän, ettei halunnut pyörästä mitään. Liian hyvää ollakseen totta, eikö? Tänään pääsin kuitenkin hakemaan pyörää ja viiden kilometrin kotimatka sujui oikein hyvin. Hieman pitää ketjuja öljytä ja hankkia soittokello sekä kunnon lukko, mutta muuten se on todella toimiva! Pitää varmaan seuraavaksi ruveta selvittämään sen kuljetusmahdollisuuksia Suomeen, sillä en millään raaskisi tällaista helmeä jättää tänne Helsinkiin palatessani. Onneksi siihen on vielä aikaa ja nyt on keskityttävä siihen, ettei kukaan muu yhtä lailla pyörään ihastunut ohikulkija sitä ota mukaansa. 

Viikon päästä minulla alkaa klinikka pneumologian harjoittelulla. Paikallisilla opiskelijoilla alkaa harjoittelu jo huomenna mutta meillä Erasmus-vaihtareille menee aikataulut hieman eri tavalla. Tämä opetuksellisesti hieman keveämpi viikko tulee hyvin tarpeeseen, sillä luentojen lisäksi en vielä ole hirveästi ehtinyt paneutua oppikirjoihin. Pienryhmäharjoitteluissa huomasin jo hieman jääneeni jälkeen. Huomenna aloitan kunnolla! Toivottavasti ehdin saada muut vielä kiinni.

Les roses pour ma petite maison <3 

Marci à maman, Maria et Pirjo!