Lupailin viime blogikirjoituksessani, että pyhittäisin Islannin matkan ruokakokemuksille ihan oman postauksen. Islanti tarjoaa hyvän ruuan ystäville monenlaista kokeiltavaa ja maistettavaa, eivätkä meidänkään vatsamme päässeet matkalla kurnimaan hyvän ruuan puutteessa. Olin jo etukäteen tutkinut Islannin ravintola- ja kahvilatarjontaa sekä tutustunut paikallisiin perinteisiin ja tapoihin. Kaikille ennakkoluulottomille ja kokeilunhaluisille Islanti varmasti tarjoaa maisteltavaa koko rahan edestä ruokalistalta löytyessä niin haita, valasta kuin lampaan päätäkin. Mutta maasta löytyy paljon myös muuta aina laavakiveä muistuttavasta eväsleivästä loputtomiin skyr-valikoimiin.
Ravintoloissa ruoka oli kohdallamme poikkeuksetta todella laadukasta ja hyvää, mutta palvelun taso ja hinnat eivät aina olleet parhaasta päästä. Illallisella pääruuat olivat lähes poikkeuksetta 40 000-70 000 islannin kruunua eli karkeasti 40-70€, mutta lounaalla saattoi hyvinkin löytää 10-20 eurolla hyvän annoksen. Kahvilahinnatkin olivat suurinpiirtein Suomen luokassa. Palvelun heikkous kuulemma johtuu siitä, että kaikki ravintola-alalle pyrkivät islantilaiset haluavat perustaa oman ravintolan, eikä tarjoilijahenkilökuntaa juuri tahdo löytyä. Tämä on hyvä tiedostaa jo etukäteen ja yrittää ottaa asia huumorilla. Ruoka on kuitenkin hyvää ja hyvällä illallisseuralla voi korvata hieman nyreämmänkin tarjoilijan töppäykset. Tähän olen poiminut matkamme suosikkikohteet ja -herkut.
Tämän ravintolan olin bongannut jo ennen matkaamme matkaoppaastani. Paikkaa kehuttiin hyvänä islantilaisravintolana sekä sieltä löytyvän loistava lammasburgeri. Lammashampurilainen oli tosin ehtinyt jo poistua listalta, mutta muutkaan annosvaihtoehdot eivät jättäneet meitä kylmiksi. Itse valitsin Surfn' Turf hampurilaisen vegepihvillä ja bataattiranskalaisten kera. Nappivalinta! Muidenkin valinnat olivat onnistuneita, eikä suurempia annoskateuksia päässyt syntymään.
Ravintola on erityisen kuuluisa laajasta islantilaisten oluiden valikoimastaan. Päädyin itse kokeilemaan paikallista siiderin ja oluen välimuotoa Sölbertiä. En ole suuri oluen ystävä, mutta tämä inkiväärinen juoma oli ehdottomasti makuuni! Suosittelen kokeilemaan. Makuvaihtoehtoina inkiväärin lisäksi vadelma ja sitruuna-lime.
Ravintola pääsi tosiaan suosikkiemme listalle, sillä päätimme niin päättää kuin lopettaakin Reykjavikin oleilumme tässä ravintolassa suunnatessamme tänne viimeisen illan kunniaksi. Tällöin mukaani lähti lohisalaatti, joka oli yksinkertaisuudessaan raikas ja onnistuneet makuyhdistelmät olivat puhtaita. Kaksi matkaseurueestamme päätyi olutmaisteluun, johon sai valita joko 3 tai 6 islantilaista olutta. Oiva tapa päästä maistelemaan mahdollisimman monia paikallismaltaita.
Mikä onni olikaan, että kahvihammasta alkoi kaupungilla pyöriessä kolottaa niin, että oli pysähdyttävä seuraavaan mukavan näköiseen kahvilaan. Löysimme nimittäin oikean helmen. Onni myös siksi, että varsinaisesti etsimämme kahvila oli jo suljettu. Tämä idyllinen vanhassa vaalaenruskeassa puutalossa sijaitseva kahvila on ehdottomasti vierailun arvoinen. Oikeastaan enemmänkin kuin vain yhden vierailun arvoinen. Olemme kaikki yhtä mieltä, että täältä saa Islannin parasta suklaa- ja porkkanakakkua. Ja voimme näin todeta hyvin mielin, sillä voimme vakuuttaa tehneemme hyvin kattavaa tutkimusta asiasta. Loistavien kakkujen lisäksi KaffiBrennslanista saa laadukasta kahvia, chailattea, teetä ja muita juomia sekä suolaista syötävää kuten ihania pesto-mozzarella-leipiä, jotka tarjoiltiin perinteisesti sipsipussin kera. Tänne olisi voinut käpertyä nauttimaan sadepäivästä hyvän kirjan kanssa kahvia siemaillen ja suussa sulavasta kakusta nautiskellen. Meidänkin tiemme vei tänne yhden jos toisenkin kerran...
Islannissa kala ja erityisesti turska on todella suosittua ja fish and chipsejä saattoi löytää Reykjavikin joka kulmalta. Niitä löytyi niin ravintoloista kuin sataman pienistä kojuistakin. Vaikka rannan ruokakojut vaikuttivat autenttisilta, päädyimme nauttimaan omat kala-annoksemme ravintolan suojissa pohjoistuulen lennättäessä tukkamme linnunpesiksi. Löysimmekin sataman tuntumasta mukavan kalaravintolan, jossa kalaa löytyi ruoka-annosten lisäksi juomista (kalannahkalimonadi) ja lampuista (kuten kuvasta näkyy). Tunnelma oli rento ja ruoka ah niin hyvää! Fish&Chipsin lisäksi kannattaa maistaa paikallista turska-peruna-pataa "Plokkaria".
Tämän kalannahkalimonadin sisältämän kollageenin luvataan hoitavan ryppyjä ja niveliä
Tuoreen kalan lisäksi on kuivattu turska Islannissa hyvin suosittua. Näitä valkeita kalalastuja löytää lähes jokaisesta Islannin ruokakaupasta. Kuivatut turskan palat ovat erityisen suosittuja paikallisten keskuudessa. Bongasimme mm. EM-jalkapallon kisakatsomossa paikallisten nuorten nakertavan tätä proteiinipitoista mutta hyvin vähärasvaista välipalaa. Itsekin ostimme pakatin tulevaa Lapin vaellusta silmällä pitäen.
Yksi ehdoton löytö oli Mathús Bergsson. Tämä kaupungintalon kupeessa sijatseva ravintola tarjoaa niin aamiaista kuin lounasta ja on yksi Islannin harvoista terveellisen mutta herkullisen ruuan edelläkävijöistä. Paikka on valittu vuonna 2014 Isalnnin parhaaksi lounaspaikaksi. Mekin suuntasimme tähän kivijalkaravintolaan lounastauko mielessämme. Liitutaululle oli kirjattu päivän menu, joka koostui spagetti polognesesta, pinaattilasagnesta, päivän keitosta sekä päivän salaatista. Salaatti- ja keittoannoksiin kuului pari palaa talon juurileipää, joka on ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Salaatti koostui erilaisista paahdetuista juureksista, uusista perunoista, tuoreista vihanneksista sekä kastikkeista. Annos oli koottu kauniille lautaselle ja kruunattu pahkinöillä ja siemenillä. Vitriinissä seisoi vielä rivi houkuttelevan näköisiä kakkuvaihtoehtoja. Tunnelma ravintolassa oli kotoisa ja lämmin ja palvelu ystävällistä. En siis lainkaan ihmettele, että myös joukko äitiyslomaa viettäviä paikallisia nuoria naisia kokoontui juuri tänne nauttimaan perjantaipäivää yhdessä.
Tämän kahvilan me löysimme puhtaasti sattumalta. Olimme tutustumassa Reykjavikiin jalan ja olimme hieman ydinkeskustan ulkopuolella kun silmäämme osui erään toimistotalon alakerrassa sijaitseva kahvila. Kurkkasimme ikkunasta sisään ja ihailimme autenttista aamiaistunnelmaa. Pöytiin oli kokoontunut perheitä ja ystäväporukoita nauttimaan vastapaahdetusta kahvista ja erilaisista aamiaisvaihtoehdoista. Joissain pöydissä oli avokadolla tai tonnikalalla täytettyjä juurileipiä, toisissa taas smoothieita ja chia-vanukkaita. Jo kadulle leijaili houkutteleva kahvin tuoksu. Valitettavasti olimme juuri nousseet omasta aamiaiapöydästämme, joten jouduimme vastahakoisesti jatkamaan matkaamme.
Kertoessani Reykjavikissä asuvalle ystävälleni kulkeneemme kyseisen kahvilan ohi kertoi hän sen olevan yksi hänen ehdottomia suosikkejaan. Reykjavik Roastersilla on kaksi kahvilaa, joista toinen sijaitsee ihan keskustan tuntumassa ja tämä toinen hieman kauenpana turistihälinöistä. Ystäväni kertoikin juuri tämän syrjäisemmän olevan paikallisten suosiossa ja hänen ja ystäviensä kokoontuvan sinne usein kutomaan ja nauttimaan yhdessäolosta. Päätimme Marian kanssa vielä Mt Eslan vaelluksen jälkeen suunnata iltapäiväkahville tutustumaan lähemmin paikkaan. Kahvila oli lähes tyhjä toisin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta uskomme sen johtuneen vain parin tunnin päästä koittaneesta Ranska-Islanti-pelistä. Saimme siis nauttia kahvimme täysin rauhassa paikan sisustusta ja tunnelmaa ihaillen.
Roadtripimme etelään alkoi evästankkauksella ensimmäisessä pienessä kylässä nimeltä Hveragerdi. Islantilaiset ystävämme kehuivat paikan leipomoa ehdottomasti vierailun arvoiseksi. Meillä oli hieman ongelmia leipomon löytämisessä, mutta juuri kun olimme luovuttamassa huomasimme sen olevan kylän ainoan supermarketin yhteydessä päätien varressa... Ostimme mukaan laavakiveä muistuttavaa täytettyä eväsleipää sekä hieman matkaherkkuja. Yleensä ottaen leipomoita ei Islannissa kovin paljon löytynyt ja supermarkettienkin leipävalikoima oli melko heikko. Tämä leipomo kuitenkin teki toivotun poikkeuksen totuttuun. Meille on edelleen jäänyt mysteeriksi, mikä antoi eväsleivillemme tämän hiilen mustan värin.
Samalla pysähdyksellä nautimme myös Islannissa suurta suosiota nauttivat suklaaseen dipatut pehmikset. Näitä löytää lähes joka huoltoasemalta ja kioskilta, ja kastike- ja strösselivaihtoehdot olivat hyvin laajat. Vaikka islantilainen ystävämme meille tätä ehdottomasti suositteli, ei itse pehmis kovin paljon Suomen vastaavasta eronnut. Kastikkeet kyllä antoivat jäätelölle mukavan twistin ja jäätelö viilensi mukavasti autossa istuskelun jälkeen.
Vielä viimeiseksi suosittelen näitä kauniisiin kääreisiin pakattuja suklaalevyjä niin omiin herkutteluhetkiin kuin matkatuliasiksikin. Makuvaihtoehtoja on monia mm suolamanteli-maitosuklaa, salmiakkisuklaa ja Madagaskarin kaakao. Ainakin Reykjavikista näitä saattoi löytää melkein joka kaupasta. Hinta on melko suolainen mutta maku suklaisen makea.
Jos teitä kiinnostaa vielä enemmän islantilainen elämänmeno, suosittelen kurkkaamaan Satu Rämön Salamatkustaja-blogiin. Satu Rämö on kirjoittanut myös useita Islanti-aiheisia kirjoja sekä kolumneja. Niillä voi vaikka yrittää korvata itse Islannin matkan puutetta; en tosin ole ihan vakuuttunut parantavatko vai yllyttävätkö nämä kirjoitukset ja kuvat matkakuumetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti