Kuukauden vegaanihaaste ja ajatuksia kasvisruokailusta

Vietin kuluneen viikon Helsingin lääkiksen laskureissulla Ranskan Alpeilla Val Thorensin kylässä nauttien auringon säteistä kiitäessäni pitkin hieman jäisiä ja paikoin hieman kivisiäkin rinteitä vuoroin tavallisilla ja vuoroin telemark-suksilla. Pandarajat olisivat varmaankin edes orastavat, jos minulle olisi siunaantunut hieman enemmän ruskettumistaipumusta… Lumitilanne oli tosiaan hieman kehno, mutta onneksi loppuviikosta saimme hieman lisää lunta suksiemme alle ja viimeisinä päivinä ei tarvinnut jatkuvasti valita lasku-uraansa rinteessä piilevien kivien mukaan.

Aurinkoisten laskupäivien päätteeksi keräännyimme nälkäisinä huonekavereideni kanssa ruokapöytämme ääreen täyttämään tyhjiin lasketut energiavarastomme. Kaikki viikon aikana kokkailemamme ruuat olivat herkullisuuden ja täyttävyyden lisäksi vegaanisia, sillä itseni lisäksi koostui huoneemme ruuanlaittotiimi kahdesta vegaanista. Hauskojen kokkailutuokioiden ja reseptien ja blogiosoitteiden vaihdon lisäksi pääsin viikon aikana vaihtamaan ajatuksia kasvis- ja vegaaniruokailusta niin eettisistä, ekologisista kuin käytännöllisistäkin vinkkeleistä.

En ole tahtonut lokeroida itseäni minkään tietyn ruokavalion edustajaksi, sillä hieman vierastan tiukkaa ehdottomuutta ja absoluuttista suhtautumista ruokaan ja niitä koskeviin valintoihin. Olen jo useamman vuoden ollut joustava vege: kun voin itse päättää kokkailuistani ja syömisistäni valitsen kasvisvaihtoehdon, mutten ole tahtonut tehdä asiasta numeroa esimerkiksi vieraisiin mennessäni. Mielestäni tärkeintä on se, mitä valintoja tekee pääsääntöisesti ja mitä tavallisesti syö, sillä ne luovat oman ruokavalion perustan. Minä itse tai maailma ei siihen kaadu, jos vieraisiin mennessäni syön rakkaudella ja vaivalla valmistetun ja tarjotun ruuan, oli se sitten lihaa, kalaa tai kasvista, enkä vain tietyn ruokavalion noudattamisen ja ehdottomuuden takia kieltäydy syömästä. En kuitenkaan myöskään halua olla ns ”sala-vege”, joka ei kerro ajatuksistaan tai valinnoistaan muille, sillä tahdon omalla esimerkilläni näyttää kestävän kasvisruokailun olevan terveellistä, monipuolista, helppoa ja ennen kaikkea hyvää. Omien ajatusten ja arvojen tuputtamisen tai saarnaamisen kannalla en missään nimessä ole, mutta en myöskään koe tarvetta salailla omia ruokavalintojani.

Lukiossa kokeilin kerran kolmen kuukauden aikana olla yhden kuukauden ajan kasvissyöjä, yhden kuukauden ajan vegaani ja yhden raakavegaani. Ennen tätä kokeilua en ollut oikeastaan edes ajatellut, että minustakin voisi tulla kasvissyöjä enkä edes ollut tarkemmin ajatellut kasvissyöntiä yleisestikään. Mutta kerran kun olin päässyt kasvisruuan makuun, ei enää ollut paluuta! Tuona aikana ehdin pohtia ruuan ja tekemiemme valintojen merkitystä ja kasvisruokailun käytännöllisyyttä. Tuolloin avautui minulle erilaisten blogien ja keittokirjojen kautta täysin aiemmin pimentoon jäänyt kasvisruokien maailma, jossa eivät herkulliset vaihtoehdot ja reseptit taatusti lopu. Kasvisruokien kirjo on valtava ja mahdollisuudet keittiössä loputtomat, eikä vegekirjoja selaillessa edes ehdi kaivata lihaa. Kasvisruokailu ei ole sen suurempi voimanponnistus kuin sekasyöntikään, se vain vaatii uuden lähestymistavan ja asenteen. 

Nuo kolme kuukautta olivat tosiaan silmiä avaava kokemus ja samalla varsinainen kulinaarinen haaste kokeillessani raakavegaanikuukauteni aikana erilaisia porkkana- ja kesäkurpitsapastoja, raakakeittoja ja –puuroja. Hauskaa se oli, tosin hieman haastavaa ja ennakkosuunnittelua se vaati. En myöskään ehkä ihan ymmärtänyt, miten yli 60 asteen kuumentaminen pilaa ruuan kuin ruuan… Vegaaniruokavaliosta lukiessani törmäsin lähinnä hieman itseäni kummastuttaviin kommentteihin kuten ”En tahdo syödä mitään eläinhormoneja”, jotka eivät saaneet minua aivan vakuuttuneeksi kyseisen ruokavalion paremmuudesta. Oikeastaan vegaanikäsitykseni olikin jäänyt jokseenkin tälle tasolle jatkettuani kokeilukuukausieni jälkeen maitotuotteiden, kananmunan ja satunnaisen kalan käyttöä. En ollut juuri sen tarkemmin perehtynyt vegaani- ja vege-ruokavalioden eroihin. Mutta vietettyäni viikon kahden vegaanin kanssa pääsin vaihtamaan ajatuksia ja laajentamaan tietämystäni vegaaniruokailusta. En ollut aiemmin edes tajunnut, että vege-ruokavalio on kolme kertaa ympäristöä kuluttavampaa kuin vegaaninen. Tietenkin tämä ero on varsin pieni verrattuna sekasyöjän ja kasvisruokailun kymmenkertaiseen eroon. Ja että puhtaasti ekologisesta näkökulmasta katsottuna esimerkiksi maito on varsin ympäristöä kuormittava tuote ja huomattavasti ympäristöä kuluttavampaa kuin kananmunat. Sain laajentaa tietämystäni rutkasti tuon viikon aikana ja kuinka inspiroivaa se olikaan!

Olen lukenut ja kuullut tammikuun vegaanihaasteesta useammasta lähteestä esimerkiksi ystäväni Saaran syventyessä vegaanimaailmaan blogissaan Viimeistä murua myöten erityisen intensiivisesti nyt tammikuun ajan. En kuitenkaan ollut itse haastetta sen tarkemmin pohtinut kokkaillessani jo valmiiksi kasvisruokia ja varsin paljon myös täysin vegaanisesti. Tammikuun ensimmäinen viikko vegaanien kanssa sai minut kuitenkin innostumaan kokeilemaan kuukauden vegaanihaastetta. Miten olisi kokeilla vähentää vielä omaa jalanjälkeään maapallollemme ja uppoutua täysin kasviperäiseen keittiöön kuukauden ajan?! Vielä kun kotiin palattuani katsoin useamman ystäväni minulle suositteleman Cowspiracy-elokuvan oli motivaationi vegaanihaasteeseen ryhtymiseen taattu. En ihan ehtinyt mukaan tammikuun haasteeseen, mutta eihän se mitään haittaa! Aloitan huomenna maanantaina 9.1. ja jatkan siitä kuukauden päivät. Olen tutustunut eri lähteistä saamiini vinkkeihin ja resepteihin, enkä epäile ollenkaan, etteikö kuukaudesta tulisi makoisan ja tasapainoisen ruuan täytteinen. Olen aiemminkin kokkaillut ja leiponut paljon vegaania ruokaa eli ei tuleva sinänsä suuri voimanponnistus ole mutta hieman se vaatii tarkkaavaisuutta. Lueskelin jo vegaaniruokavaliosta saatavien tarvittavien ravinneaineiden määristä (mm Vegaaniliiton ja Vegaanihaaste-sivustoilta), eikä minun tarvitse siitä suuremmin huolehtia, kunhan syön monipuolisesti eri raaka-aineita. B12-vitamiinia ei kasvikunnan tuotteista saa lainkaan mutta se varastoituu elimistöön, joten kuukauden aikana omien varastojeni pitäisi hyvin riittää. Ajattelin kuitenkin hakea apteekista purkin ravintolisää magnesiumin lisäksi (tämä puhtaasti hieman vaivanneiden lihaskramppien vuoksi) vain varmuuden vuoksi.

Sain kummivanhemmiltani joululahjaksi jo kauan ihailemani satokausikalenterin, josta löytyi sesongin kasvisten lisäksi rutkasti tietoa eri kasvisten ja kalojen ravinnearvoista.

Olen tulevasta kuukaudesta todella innoissani ja itsekin hieman yllättynyt, kuinka inspiroiduin vegaaniruokavaliosta tällä viikolla. Jos minulla on kaikki edellytykset syödä tasapainoista, terveellistä ja maukasta ruokaa ja samalla vähentää maailman ympäristökuormitusta, miksen sitä valintaa tekisi? Eikö se ole vähintä, mitä voin pienenä ihmisenä tehdä? Varsinkin kun se on omassa elämäntilanteessani helposti toteutettavissa, edullista ja takaa monipuolisen ruokailun. Saa nähdä, minkälaiset fiilikset minulla helmikuun alussa on, vaikka minun onkin hieman hankala uskoa, että kuukausi tuottaisi ongelmia. Sain muutaman ystäväni innostumaan mukaan haasteeseeni tsemppikavereiksi ja mukaan saa ilman muuta lähteä muutkin! Lisäksi minulla on muutamia vegaanikavereita, jotka ovat luvanneet olla tukenani sitä tarvitessani. Tulossa varmasti herkullinen ja hauska kuukausi!