Let's run (and climb) Paris

Tänään kävin haistelemassa urheilutapahtuman tunnelmaa hieman tavallisesta poikkeavassa ympäristössä. Kävin nimittäin hakemassa sunnuntaina koittavaa puolimaratonia varten numerolapun ja kisapaidan Pariisin Disneylandista! Kirjoittelin tänne jo aiemmin, että aion osallistua Disney puolimaratonille ja se koittaa tosiaan jo sunnuntaina. Juoksu alkaa klo 7 aamulla, joten olen mitä luultavimmin valmis jo ennen yhdeksää. Ajankohta on mielestäni aika kummallinen ja aamiaisen kanssa täytyy vähän taktikoida. Liian myöhään ennen juoksua ei voi syödä mutta ei voi liian aikaisin herätäkään, että tulee tarpeeksi nukuttua. Saa nähdä miten valmistautuminen onnistuu! Onneksi pääsen majoittumaan Julien ja Sébastienin luo hieman lähemmäs lähtöpaikkaa, sillä kotoani matkaan menisi reilusti yli tunti julkisilla. Sébatien lähtee myös mukaani juoksemaan ja hän minut mukaan innostikin.

Pian koittavan juoksutapahtuman innoittamana ajattelin kertoa täältä Pariisista löytämistäni urheilumahdollisuuksista. Aivan ensimmäisenä löysin Pariisin maratonin treeniklubin, Let’s run Paris marathon and half-marathon training group. Löysin ryhmän sattumalta Facebookista etsiskellessäni Pariisin maratonin virallisia sivuja. Tähän mennessä olen ehtinyt mukaan kahdelle lenkille: yhdelle lauantain pitkälle lenkille ja yhdelle maanantain 10 kilometrin kovatehoiselle juoksulle. Lauantain pitkä lenkkimme lähti Parc de Luxembourgin kupeesta ja 21 kilometrin lenkkimme kulki pitkin Champs Élyséetä Bois de Bologneen ja takaisin ohi Eiffel tornin ja pitkin Seinen vartta. Parin tunnin aikana sai nauttia aika kattavan annoksen auringossa kylpevää Pariisia. Maanantain lenkki taas starttasi Nationin aukiolta ja reitti kulki 11. arrondissementissä. Tunnelma oli molemmilla kerroilla lämmin ja yhteishenki oli korkealla. Lauantaina juoksimme hieman rennommin, jolloin tuli enemmän juteltua ihmisten kanssa kun taas maanantaina jäi rupattelu hieman vähemmälle pinkoessamme pitkin Pariisin katuja ja puistoja sen minkä jaloistamme pääsimme. Lähden ehdottomasti mukaan taas ehti kun lenkit sopivat aikatauluihini!

Maratonkerhon pitkällä lenkillä juttelin paikallisen juoksijan kanssa, joka kehui Nike Run Clubin järjestämiä yhteislenkkejä. Myös ne ovat ilmaisia mutta toisin kuin Let’s Run Parisin lenkit, täytyy näihin tapahtumiin ilmoittautua Niken nettisivuilla etukäteen. Onnistuinkin ilmoittautua ajoissa mukaan tänä tiistaina järjestettyyn Speed Run sessioon, joka starttasi Niken Buleverd St. Michelilla sijaitsevan lippulaivaliikkeen edestä klo 19:34 (kyllä vain, minuutin tarkkuudella). Paikalle piti tulla jo hyvissä ajoin, jotta kaikki ehtivät ilmoittautua, valita sopivan juoksuryhmän ja jättää tavarat säilöön. Paikan päällä huomasin kyllä, miksi osallistujamäärä oli rajattu. Jo nyt oli liikkeen edustalla oleva aukio tupaten täynnä erivärisissä ja –kuosisissa urheilutamineissa lämmitteleviä juoksijoita, jotka vaihtoivat kilpaa kuulumisia toistensa kanssa. Moni oli selvästi käynyt lenkeillä jo pitkään, sillä joillain oli oikein tiimipaitoja juoksuryhmien mukaan (esimerkiksi Team Violet).

Tsemppihuutojen ja ryhmäkuvan jälkeen jakauduimme kukin omiin juoksuryhmiin ja lähdimme matkaan kohti Parc Montsourisia, jossa meidän oli tarkoitus tehdä päivän intervallitreeni. Osa pacer-valmentajista kantoi selässään reppua, josta kaikuva musiikki sai askeleen lentämään keveämmin musiikin tahdissa. Omassa ryhmässäni oli kaksi paceriä, jotka pitivät yllä oikean tahdin ja näyttivät reitin. Juostuamme parisenkymmentä minuuttia huomasi toinen valmentajista, että olimmekin jo juosseet ohi oikeasta risteyksestä. Siispä meille tuli hieman tavallista pidempi alkulämmittely ja perille ehdittyämme ehdimme siellä juosta vain 7 intervallia ennen kuin puisto jo sulkeutui (Pariisissa pääosa puistoista menee klo 21 kiinni). Siispä teimme loput 3 intervallisessiotamme bulevardin keskikaistaleella. Tämä alkusekoilu ei omaa treeniäni mitenkään häirinnyt. Oikeastaan se oli lähes lohduttavaa. Jos kerran pariisilaisetkin eksyvät kotikaupungissaan niin ei ole kovinkaan huolestuttavaa, että itsekin olen pari kertaa mennyt täysin sekaisin suunnasta kaupungin pieniä kujia pitkin juoksennellessani. Onneksi kaikilla bussipysäkeillä on kartta, josta voi sitten tarkistaa tarkan sijainnin ja ottaa uuden suunnan.

Tiistain Niken treenistä kotiin päästyäni yritin jo ilmoittautua seuraavan viikon lenkille, mutta se oli jo mennyt täyteen. Täytyy toivoa, että pääsisin vielä peruutuspaikalta mukaan, sillä erityisesti intervallitreenejä ja vauhtiharjoituksia tehdessä on mahtavaa juosta porukassa ja saada ryhmältä tsemppiä jaksamaan pusertaa viimeisetkin spurttipätkät.

Toinen laji, johon olen täällä Pariisissa uppoutunut on kiipeily. Yliopistossani on loistavat kiipeilymahdollisuudet ja vieläpä todella edullisesti! Pääsin mukaan kilpailuryhmään, mikä tarkoittaa, että meillä on mahdollisuus treenata 4 kertaa viikossa ja lähteä kisaamaan Pariisin sisäisiin ja mahdollisesti myös koko Ranskan kiipeilykilpailuihin. Vuodessa koko lysti kustantaa vain 60€, mikä on aivan huikea hinta jos vertaa tavalliseen kiipeilyhallin kertamaksuun, joka huitelee 15€. Olen ehtinyt käydä treeneissä kahdesti ja valmentaja ja porukka vaikuttavat todella lupaavilta. Treenipaikat vaihtelevat ja pääsemme kiipeämään sekä boulderia että köyttä. Eilen treeneissä oli myös puhetta, että lähtisimme pian ulos kiipeämään yhdessä. Aivan tässä Pariisin lähellä on Fontainebleun alue, jossa väitetään löytyvän yhdet maailman parhaista ulkoboulderpaikoista. Itse asiassa olemme sinne jo huomenna menossa yhdessä Erasmus-porukalla, mutta taidamme pitäytyä vielä maan kamaralla patikoinnin merkein. Onneksi metsässä voi kiivetä ympäri vuoden, joten ei ole kiire ennen talvea.

Jotta energiaa piisaa kaikkiin treeneihin ja kisoihin, hankin itselleni pienen uunin kokkailuja helpottamaan. Ostin sen lähellä sijaitsevasta Tati-tavaratalosta. Olin ajatellut, etten sitä hankkisi ja pärjäisin vuoden ilman, mutta jo muutaman viikon jälkeen kävi olo niin tuskaiseksi, että oli hankinta lähes pakollinen. Sain oikean älynväläyksen päättäessäni mennä uunin hakureissulla myös kauppaan ja ostaa pari kassillista vihanneksia, hedelmiä ja juureksia kokkailuja varten. Oli todella täpärällä, ettenkö lyyhistynyt kotimatkalla Montmartren kukkulaa kantamuksineni kivutessani. En todella muista, millon olen ollut voimineni kanssa niin äärirajoilla. Vielä 50m ennen kotiovea oli pakko pysähtyä kun pakarat kramppasivat niin ja uunikin meinasi pudota. Nyt on uuni kuitenkin tukevasti kotonani ja oikein toimivaksi havaittu. Tänä iltana testasin jo pitkään himoitsemiani kurpitsakeksejä. Ne ovat oiva perjantai-illan nautinto ja käyvät myös puolimaratonille tankkauksesta ;) Ajattelin myös

huomenna ilahduttaa kansainvälisiä ystäviäni näillä herkullisilla cookieseilla vaelluksemme evästauolla.

Pariisin vieraita ja uusi polkupyörä

Tänä viikonloppuna sain ilokseni ensimmäiset vieraani Suomesta kun äitini, siskoni Maria ja Pirjo tulivat kyläilemään luonani täällä Montmartren sydämessä. Pohjoisen vieraani toivat mukanaan myös syksyn, sillä Pariisin sää muuttui kuin leikaten torstaina heidän saapuessaan. Siihen asti olen saanut nauttia lämmöstä koko kesän edestä lämpötilan huidellessa reilusti yli kahdessakymmenessä ja usein myös kolmenkymmenen lämpöasteen puolella lähes joka päivä. Olen siis saanut tottua siihen, että oikeastaan koko ajan on hiki. Mutta niin on kaikilla muillakin, eli en poikennut olotilallani juurikaan paikallisväestä. Hieman viileämmät säät ovat omalla kohdallani tervetulleita, sillä näinä helleviikkoina olen saanut oman lämpökiintiöni hyvin täytettyä ja hieman jo kaivannut viileämpää henkäystä. Eipä sillä, ei täällä vielä kovin kylmä ole. Tänäänkin olin välillä pelkässä lyhythihaisessa kävellessämme Pirjon kanssa Suomen suurlähetystön avoimien ovien päivään Seineä pitkin. Aiempiin viikkoihin verrattuna on sää kuitenkin epävakaistunut ja lämpötila pysyttelee kahdenkymmenen asteen pinnassa. Sadetta tämä kaupunki kyllä tarvitsikin pölyn, lian ja saasteen leijaillessa helteisen kaupungin yllä. Nyt on jo helpompi hengittää ja kodin tuuletuskin tuo toivottua raikkautta sisäilmaan.

Ilmojen viilentyminen ei kuitenkaan meidän porukkaamme pahemmin häirinnyt, olemmehan me tottuneet Suomen tuiskuihin ja tuuliin. Askelmittarien mukaan kävelyä tuli joka päivä parisenkymmentä kilometriä ja meille Marian kanssa vielä hieman lisää aamulenkin myötä. Kävelimme ympäri ämpäri Montmartren pieniä kujia ihaillen, kävimme ihailemassa latinalaista korttelia ja oopperan ympäristöä ja Pirjon kanssa tutustuimme vielä Suomen suurlähetystön upeisiin puitteisiin ja ympäristöön. Varmistimme myös riittävän jaksamisen Pariisin eri herkuista nautiskellen.  Ensimmäisenä aamuna tutustuimme rue Faubourg Poissonnièrellä sijaitsevaan BOL porridge bariin. Se oli oikea löytö! Listalta löytyi kaurapuuroja erilaisilla mausteilla ja lisukkeilla, suolaisia lounaspuuroja, jugurttikulhoja, kakkuja, kahveja ja muita juomia. Tunnelma oli rauhallinen ja lämmin ja sisustus pohjoismaishenkisen pelkistetty ja tyylikäs. Minä ja Maria valitsimme kookos-riisipuuron suklaagranolalla ja äiti ja Pirjo ottivat ohrapuuron karamellikastikkeella, unikonsiemenillä ja luumuilla. Molemmat valinnat olivat todella onnistuneet! Tänne on vielä ehdottomasti palattava uudelleen.

Lauantaiaamuna suuntasimme Rome-metroaseman kupeessa sijaitsevalle lauantaitorille. Puistobulevardille levittyy joka lauantai joukko erilaisia torikojuja klo 9-14. Tori oli todella viehättävä ja mukaamme tarttui juureen leivottua leipää, kukkia, kuivattuja hedelmiä, leikkuulauta sekä kananmunia. Ihmettelimme hieman korkeaa hintatasoa, mutta näin jälkikäteen selvitettyäni selvisi syykin. Kaikki oli luomua. Laadukasta ja herkullista, mutta välillä hintalaput saivat suumme loksahtamaan auki. Esimerkiksi tuoreet viikunat maksoivat eräässä kojussa 19,90€/kg kun niitä voi ruokakaupoista löytää 5€/kg. Kuten eräällä nettisivulla oli kirjoitettu kommentti C'est bio, c'est bon, mais c'est cher! (luomua ja hyvää, mutta kallista) pitää varsin hyvin paikkansa. Luulen, että etsin vielä jonkin hieman opiskelijakukkarolle ystävällisemmän torin vastaisuuden varalle ;)

Lauantaibrunssi torin jälkeen

Lauanatai-iltamme viimeisen aterian söimme Montmartrella sijaitsevassa thaimaalaisessa ravintolassa. Ravintola sijaitsee rue des Trois Frèresillä, ja olin sen löytänyt Montmartren opastetulla kierroksella. Oppaamme oli silloin osoittanut oven vaaleanpunaista tarraa, jossa luki Le Bonbon ja sanonut sen olevan hyvän laadun merkki. Siispä menimme ottamaan oppaamme sanoista selvää. Ravintola on nimeltään Aloy Aloy ja huomasimme heti sen olevan todella suosittu. Ravintola oli koko illan aivan täynnä ja monet tulivat useaan kertaan kokeilemaan, josko mahtuisivat syömään. Ravintola on auki keskiviikosta sunnuntaihin 19h alkaen. Maistoimme Pad thaita katkaravuilla, kevätrullia ja vege-annoksen, jonka nimeä en enää muista :) Annokset olivat maukkaita, mutteivät ollenkaan liian tulisia vaan pikemminkin varsin miedolla kädellä chilistettyjä. Ensi kerralla saatan ottaa annoksen mukaan à emporter -annosten ollessa vielä hieman edullisempia. 

Olihan minun pakko viedä vieraani maistamaan Blanchen matroaseman crêpesejä!

Tänään sain viimein haettua oman pyöräni! Ma nouvelle bicyclette! Olen siihen kerrassaan ihastunut. Laitoin tänne Pariisiin muuttaessani viestiä Pariisissa asuvien suomalaisten Facebook-ryhmään ja kyselin, josko jollain olisi myydä minulle vanhaa pyörää. Eräs ystävällinen nainen laittoi minulle viestiä, että häneltä löytyisi mintunvihreä Crescentin maantiepyörä. Kun näin kuvan en voinut uskoa sitä todeksi. Olin haaveillut juuri tuollaisesta pyörästä ja ajatellut sellaisen hankkia sitten kun taas palaisin Helsinkiin. Kun kyselin hintaa, sanoi hän, ettei halunnut pyörästä mitään. Liian hyvää ollakseen totta, eikö? Tänään pääsin kuitenkin hakemaan pyörää ja viiden kilometrin kotimatka sujui oikein hyvin. Hieman pitää ketjuja öljytä ja hankkia soittokello sekä kunnon lukko, mutta muuten se on todella toimiva! Pitää varmaan seuraavaksi ruveta selvittämään sen kuljetusmahdollisuuksia Suomeen, sillä en millään raaskisi tällaista helmeä jättää tänne Helsinkiin palatessani. Onneksi siihen on vielä aikaa ja nyt on keskityttävä siihen, ettei kukaan muu yhtä lailla pyörään ihastunut ohikulkija sitä ota mukaansa. 

Viikon päästä minulla alkaa klinikka pneumologian harjoittelulla. Paikallisilla opiskelijoilla alkaa harjoittelu jo huomenna mutta meillä Erasmus-vaihtareille menee aikataulut hieman eri tavalla. Tämä opetuksellisesti hieman keveämpi viikko tulee hyvin tarpeeseen, sillä luentojen lisäksi en vielä ole hirveästi ehtinyt paneutua oppikirjoihin. Pienryhmäharjoitteluissa huomasin jo hieman jääneeni jälkeen. Huomenna aloitan kunnolla! Toivottavasti ehdin saada muut vielä kiinni.

Les roses pour ma petite maison <3 

Marci à maman, Maria et Pirjo!

Crêpesien tuoksua ja ranskalaista markkinahumua

Ensimmäisten Pariisin viikkojeni aikana olen ollut todellinen crêpsien suurkuluttaja. Olen jo tehnyt vertailua erilaisten crêpes-kojujen välillä niin suolaisten galettien kuin makeiden crêpesienkin osalta. Uudeksi suosikikseni on tainnut nousta Spéculoos-tahna. Spéculoos on alunperin belgialainen hieman kanelinen ja paahdetun arominen keksi, josta on myös tehty nutellamaista tahnaa (etelä-eurooppalaiseen tapaan sanoisin ;) ). Omasta mielestäni se on paheellisen hyvää! Etenkin kun sen käärii letun sisään yhdessä banaanin kanssa. Myös tummempi galette kananmunalla ja juustolla oli menestys. Crépes-kojuja täältä löytyy monesta kadunkulmasta ja melkeinpä kaikilta aukeilta löytyy ainakin yksi kioski. Hintaa annokselle kertyy yleensä 3-6€ ja letun voi melko kätevästi syödä taiteltuna kääreestään. Syömisen siisteys riippuu paljolti täytteiden määrästä. Nutella-banaani-kermavaahto-crépes-annoksen mukana tulleet haarukka ja lusikka olivat enemmän kuin tarpeen. Onnekseni olen crêpesien lisäksi löytänyt uuden herkkusuuystävän, jonka kanssa jakaa makoisat hetket. Yhdessä itävaltalaisen Theresan kanssa Pariisin antimet maistuvat vielä himpun verran paremmilta vaihtaessamme hymyjä annostemme ylitse.

Olen jo muutaman kerran osunut oikeaan ja paikkaan paikallista torielämää haistelemaan. Markkinat ja torit ovat mitä ihanimpia paikkoja päästä ihastelemaan toinen toistaan herkullisempia tuotteita juustoista, oliiveihin ja hedelmiin. Tänään Versaillesin linnaan tutustuessamme kävimme kylän torilla, joka suorastaan kuhisi elämää sunnuntain kunniaksi. Torialue oli pullollaan hedelmiä, vihanneksia, juustoja, leipiä, tahnoja, mausteita, lihatuotteita, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä notkuvia pöytiä, joiden takaa myyjät huutelivat tarjouksia valikoimaan tutustuvien asiakkaiden houkuttelemiseksi. Elintarvikkeiden lisäksi myös kukkavalikoima oli laaja ja valtavat auringonkukat kuin suoraan kutsuivat minua luokseen.

Olin melkein pyörällä päästäni siinä värien, tuoksujen ja äänten tulvassa. Minuun iskee usein tällaisilla markkinoilla halu ostaa ja maistaa vähän kaikkea, mutta sain itseni pidätettyä järkevissä määrissä (toisin kuin perjantaina ruokakauppaan nälkäisenä mennessäni...). Ostin lounaspiknikillemme juureen leivottua levain-patonkia, artisokka-tomaattitahnaa, palan pehmeää vuohenjuustoa, persikan ja suklaakakun palan. Kaikki ostokseni osuivat naulan kantaan, mutta erityinen maininta täytyy antaa leivälle. Kuinka maukasta juureen leivottu aivan tuore patonki olikaan! Aivan omaa luokkaansa jopa näillä Ranskan laajoilla ja laadukkailla leipämarkkinoilla. Onneksi puolikaskin patonki oli niin riittoisa, että siitä riittää huomiselle lounaalle peston, avokadon, juuston ja pinaatin kera nautittavaksi.  Toivottavasti vastaavia leipälöytöjä tulee vastaan Roman metroaseman kupeessa järjestettävillä lauantaimarkkinoilla, jonne ajattelin suunnata ensi viikolla yhdessä ensimmäisten Pariisin vieraideni kanssa.

Vaikeuksista voittoon: pankkitili on auki!

Kyyneliä, hikeä ja kahdeksan yritystä se vaati, mutta nyt voin onnellisena kertoa olevani ranskalaisen pankkitilin omistaja! Tänään toisella yrittämälläni sain avattua BNP Baribasissa itselleni opiskelijatilin. Tänäänkään eivät asiat sujuneet aivan ruusuilla tanssien, sillä ensin ei kotivakuutukseni kelvannut, sillä se ei ollut leimattu... Siispä juoksin Jussieun kampukselta Parc de Luxembourgin kupeeseen vakuutustoimistooni leimauttamaan asiakirjan ja sieltä pyyhälsin vélib'in kyydissä takaisin jälleen jonottomaan reilu puoli tuntia päästäkseni asioimaan. Kortin pitäisi saapua kymmenen päivän päästä ja minun pitää vielä mennä pankkiin paikan päälle sitä hakemaan. Nyt voin vain huokaista helpotuksesta ja viimein vetää yli yhden asian hoidettavien asioiden listalta.

Toinen tänään hermoja venyttänyt tehtävä oli vuoden 2017 Marathon de Parisille ilmoittautuminen. Se avautui tänään klo 8.00 ja olin jo pari minuuttia ennen valmiina klikkamaan itseni onnekkaiden juoksijoiden joukkoon. Pääsinkin kolmanteen eli viimeiseen vaiheeseen, kunnes ruudulleni pomppasi tiimalasi, joka käski odottaa seuraavalle etapille, eli maksamaan, pääsyä. Odotin kaksi tuntia! Sivu latautui kyllä aina välistä ja uskoin palvelun olleen vain niin ruuhkainen. Kokeilin välissä toisella välilehdellä sekä iPadillä mutta niilläkin vain kehotettiin odottamaan. Kahden tunnin päästä yrittäessäni vielä kerran iPad-kirjautumista pääsin kuin pääsinkin eteenpäin ja nyt voin julistaa juoksevani Pariisin marathonin huhtikuussa 2017! Aivan huikeaa! Olen jo Let's run Paris - Marathon and Half-Marathon Training -ryhmässä ja suuntaan ensi lauantaina heidän yhteislenkilleen Seinen toiselle puolen. Parin viikon päästä olen menossa ystäväni Sébastienin kanssa menossa Disneylandin Semi-Marathonille. Hän pyysi minua liittymään seuraan tapahtumaan ja päätin lähteä mukaan. Pääsen samalla tutustumaan Pariisin Disneylandiin. Siitä tulee varmasti hupaisaa!

Que les figues sont bonnes ici!

Myös SIM-korttini toimii viimein. Sekään ei sujunut aivan kuin Strömsössä ja sain odotella aktivaatiota monta päivää mutta nyt voin viimein soitella ja laittaa viestejä vapaasti Ranskassa. Whatappissa päätin säilyttää vanhan suomalaisen numeroni. Vaihtariystävistäni osa on pysynyt samoilla linjoilla, toisten taas vaihtaessa myös whatsappiin ranskalaiseen liittymäänsä. Saa nähdä kumpi on kätevämpi.

Eilen olimme ystävieni kanssa ensikertaa elokuvissa. Valitsimme listalta Divinen, joka osoittautui hyvin erilaiseksi kuin olin kuvitellut (en selvästikään ollut ymmärtänyt selostusta ohjelmassa ;) ). Elokuvan seuraaminen sujui muuten oikein hyvin, mutta henkilöt puhuivat varsin paljon français familiarea eli puhekieltä ja muun elokuvateatterin nauraessa istuimme me vaihtarit hiljaa rivissämme. Minusta juuri vitsien ymmärtäminen on uudella kielellä aina kaikkein vaikeinta. Ennen elokuvaa näimme muutaman todella kiinnostavan näköisen trailerin mm Pariisin oopperan tanssijoista, jota päätimme mennä katsomaan. Päätimme myös jossain vaiheessa käydä tutustumassa paikalliseen teatteri-, ooppera- ja tanssitarjontaan.

Tänä iltana on ensimmäinen pyykkipäiväni. Täällä on ollut niin kuuma ja hiostava sää, että alkaa vaatekaappini hälyttävästi tyhjentyä. Pyykkikoneen pyöriessä käyn taas hieman tutustumassa Pariisin kujiin juoksujalkaa. Taidan vielä juhlistaa päivän saavutuksia crêpsillä. Olen useampaan otteeseen niitä ihaillut Montmartren kaduilla ja pankkitilin ja marathonin myötä taitaa olla riittävä syy käydä maistamassa;) Kotikaupunkini on vielä täynnä kaikkea nähtävää ja kokeiltavaa ja tämä neiti on täynnä intoa päästä niihin tutustumaan!

Ensimmäinen viikko pohjoisen pariisittarena

Olen nyt ehtinyt asua Pariisissa reilun viikon ja elämä pohjoisen pariisittarena on kaikenkaikkiaan ollut todella antoisaa. Viikon aikana olen ollut menossa aamusta iltaan ja nukkuminen on jäänyt hieman vähemmälle. Onneksi nyt viikonloppuna on ehtinyt hieman maksaa univelkaa takaisin ja huomennakin on aamupäivä kerrankin vapaata. Koulupäivät ovat venyneet tällä viikolla todella pitkiksi, mikä on tuntunut hieman rankalta ja oma keskittymiskyky on ollut koetuksella useampaan otteeseen. Luennot ovat kuitenkin ollet todella mielenkiintoisia ja uusia ystäviä on löytynyt niin Espanjasta, Itävallasta, Saksasta, Italiasta kuin Ranskastakin. Viikon myötä on ripotellen luennoille ilmestynyt enemmän ja enemmän Erasmus-vaihtareita ja viikonlopun aikana ehdimmekin tehdä yhtä sun toista yhdessä. Omassa yliopistossamme ei ole ainakaan toistaiseksi ollut mitään järjestettyä ohjelmaa Erasmus-vaihtareille, joten olemme ottaneet ohjakset omiin käsiimme ja perustaneet Facebook-ryhmän ja järjestäneet yhteistä ohjelmaa. Perjantaina lähdimme illalla nauttimaan Pariisin korttelielämästä ja lauantaina kokoonnuimme pique-nipuelle Eiffel-tornin kuupeeseen Champs de Marsille. Ehdin jo kerran aiemmin tällä viikolla nauttia picnicistä samaisessa paikassa ollessani ranskalais-suomalaisen osakunnan syksyn aloitustapahtumassa. Siellä pääsin tapaamaan niin Pariisiin asettautuneita suomalaisia, Suomessa asuneita ranskalaisia kuin muitakin Ranskaan tulleita vaihto-opiskelijoita. Siellä sain myös vinkin Institute Finlandaisella järjestettävästä power-joogasta. Jooga on lahjoitusperiaatteella toimiva konsepti, jota ohjaa kanadalainen mies sekä yksi avustaja. Torstai-illan vietinkin Suomen instituutin kahvilan lattialla joogamatollani voimaillen. Tunti oli onnistunut ja kokonaisvaltainen ja loppurentoutuksessa makasin matollani hiestä märkänä ja lihakset vapisten. Vielä lauantainakin hieman joka kohtaa kolotti.

Tänään vietimme sunnuntaipäivää uusien ystävieni kanssa Pariisiin tutustuen. Kävimme aamulla jo viime viikolla vierailemassani MurMur-hallissa kiipeilemässä. Mukanani oli yksi sveitsiläinen ja yksi espanjalainen vaihto-opiskelija. Toinen heistä oli harrastanut kiipeilyä aikoinaan ja toinen vain kokeillut muutaman kerran, mutta kiipeily ja varmistaminen sujuivat hyvin ja kaikki pääsivät kiipeämään oman tasoisiaan reittejä. Hallissa oli varsin lämmin verrattuna tottumaani Salmisaaren ilmastointiin, joten magnesiumia kului aika lailla. Sunnuntai taitaa myös olla varsin suosittu kiipeilypäivä, sillä jo heti kymmeneltä aamulla oli halli varsin täynnä kiipeilijäkansaa. Onneksi kiipeilijät olivat sopuisia ja kaikille löytyi reittejä kiivettäväksi.

Kiipeilytovereitteni suunnatessa kotiin lähdin itävaltalaisen ja saksalaisen ystäväni kanssa keskustaan lounaalle. Ravintolasuositus löytyi jälleen Nooran listalta ja tällä kertaa pääsimme nauttimaan kaupungin makoisammista chiapata-leivistä. Paikka on nimeltään Cosi ja se sijaitsee rue de Seinellä. Listalta löytyi monenlaisia täytettyjä leipiä ja runsaita salaatteja sekä erilaisia jälkiruokia. Itse päädyin Naked Williin sekä lasilliseen punaviiniä. Leipäni sisälsi ricottaa, saksanpähkinöitä, paahdettua kesäkurpitsaa, paprikaa ja ruohosipulia. Délicieux!

Lounaan jälkeen suuntasimme jälkiruualle Laduréen putiikkiin rue Bonapartella. Koko liike oli kuin suloinen macaron-paketti. Itävaltalainen ystäväni ei ollut koskaan maistanut macaroneja, joten korjasimme tämän aukon pariisilaisuudessa mitä pikimmin. Itse päädyin ottamaan koko 6 macaronin paketin, johon valitsin ruusuveden, appelsiinikukan, pistaasin, suklaan, suolakaramellin ja persikan makuiset leivokset. Ehdottomasti suurimman vaikutuksen minuun teki ruusuveden voimakkaan hienostunut aromi.

Saksalainen ystäväni oli jo aiemmin tutustunut Pariisiin ilmaisten opastettujen kierrosten muodossa ja ehdotti meidän kokeilevan sellaista. Päätimme siis vielä päättää oman sunnuntaimme Montmartren kierroksella, joka lähti Blanche-metroaseman kupeesta. Kierroksen piti korttelissa itsekin asuva pariisitar, joka kertoi meille parin tunnin kierroksen aikana niin Moulin Rougesta, parhaista leipomoista, Sacre Coeuristä ja monista kukkulan tarinoistakin. Kierros oli todella onnistunut ja antoisa ja vei meidät todella korttelin ytimeen pois turistijoukoista! Oli hauska päästä tutustumaan paremmin omiin kotikulmiin ja nyt osaan katsoa monia paikkoja ja rakennuksia täysin uusin silmin.

Tällä viikolla onnistuin viimein saamaan opiskelijakorttini sekä tiedot tulevista harjoitteluista. Aloitan parin viikon päästä pneumologian harjoitelulla Pitié-Salpêtriéren sairaalla. Harjoittelun aikana pääsemme seuraamaan ja oppimaan sairaalassa meille nimetyn lääkärin opastuksella joka arkipäivä klo 8-12 aina tammikuulle saakka. Sen jälkeen aloitan sisätautien harjoittelun ja viimeiseksi on vielä luvassa neurologia. Harjoittelu jatkuu kuulemma normaalisti joulun ylikin, mutta todella toivon, että kuulemani huhu meille Erasmus-vaihtareille luvatusta kahden viikon joululomasta pitää paikkansa. On verra! Odotan harjoittelua innolla, sillä uskon, että sairaalassa pääsen oppimaan ja näkemään asioita aivan uudella tavalla. Eräs espanjalainen teki jo kesällä yhden harjoittelun täällä Pariisissa ja sanoi sen olleen todella onnistunut. Aika näyttää!