Ensimmäisen viikon onnistumisia talvisessa Pariisissa (sekä taateli-energiapalluroiden resepti)

Kulunut viikko on sujunut varsin eri tunnelmissa kuin edellinen, joka kului villasukat salassa kotona sipsutellen ja chai-lattea siemaillen. Tuolloin keräämilleni voimille on tosiaan ollut tarvetta jo ensimmäisen klinikkaviikon aikana. Päivät ovat venyneet yli 12 tuntisiksi polkiessani klinikan, opetusten, lastenvahtihommien, kiipeilytreenien ja illallisten väliä auringossa kylpevässä, tosin hyisessä, Pariisissa. Pariisi on tosiaan tällä viikolla nauttinut kirkkaasta ja kylmästä talvisäästä elohopean laskiessa öisin jopa -6C ja lätäköiden pysyessä jäässä päivisinkin auringon säteilystä huolimatta. Kotonani patteri on saanut puksuttaa yötä päivää yrittäen sitkeästi kompensoida ikkunanraoista tuulevan talviviiman. Suomesta tuomilleni talvitamineille on siis ollut tarvetta tällä viikolla. Yliopistolle saapuessani kyseli ovivartija minulta, mistä oikein mahdan olla kotoisin. Kertoessani tulevani Suomesta naurahti hän ja sanoi, että ilmankos olen niin hyvin varustautunut. T’as pas la tête parisienne! (Et ihan pariisilaiselta näyttänytkään!) En kyllä voi ymmärtää, kuinka paikalliset lenkkeilevät ja polkevat tässä säässä ilman pipoa tai hanskoja ja joskus jopa sortseissa!

Aloitin maanantaina uuden klinikkaharjoittelun Tenon sairaalassa sisätautien geriatrisella osastolla. Tenon sairaala sijaitsee aivan hautausmaa Père Lachaisen kupeessa ja on paljon pienempi kuin edellinen Pitiè-Salpêtrièren sairaala, joka olikin aivan valtava. Koulumatkani kesto ei juurikaan muuttunut, mutta uuden työmatkan maisemat tuovat mukavaa vaihtelua aamuihin. Lisäksi matkalleni osuu tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin suuri monen korttelin mittainen vihannes- ja hedelmätori, josta saan napattua mukaan tuoretta evästä päivän askereisiin ja aktiviteetteihin.

Näiden taateli-energiapalleroiden voimalla olen jaksanut tiukimmatkin genetiikan iltapäiväluennot! Nämä ovat mitä helpoimmat valmistaa, eikä mitään koneita tai vempaimia vaadita! Resepti löytyy postauksen lopusta.

Jo ensimmäisenä klinikkapäivänä minut otettiin tiimiin hymysuin vastaan ja pääsin viidennen vuoden opiskelijan kanssa tutkimaan ensimmäisen potilaani. (Itse asiassa tuo samainen opiskelija oli pari vuotta sitten käynyt perheineen vaeltamassa Kuusamon Karhun kierroksen ja olin suuresti ihastunut Suomeen.) Osastolla on lisäkseni vain viidennen ja kuudennen vuoden opiskelijoita, joiden tieto- ja osaamispankki on valtavasti paljon suurempi kuin omani. Enhän itse ole vielä sisätautien kurssiakaan käynyt. Mutta kuinka hyvin he ovat ottaneet minut mukaan neuvoen ja selittäen eri tilanteista ja potilastapauksista. Aina jos en jotain ymmärrä tai osaa, voin kysyä keltä tahansa heistä neuvoa. Se on todella tärkeää itselleni henkisesti. Olen jo ensimmäisen viikon aikana ehtinyt oppia valtavasti kun osastopäiviin vielä lisätään ylilääkärin pitämä opetus meille opiskelijoille sekä potilaskertomusharjoitus toisen lääkärin opastuksella.

Myös muut kurssit alkoivat tällä viikolla. Sisätautien harjoittelun lisäksi käyn tällä hetkellä genetiikan, akuuttilääketieteen, hepato-gastrologian, pneumologian ja kardiologian kursseja. Opinnot alkoivat kyllä heti alkuun täysillä, eikä paljonkaan alkulämmittelyjä otettu. Mutta todella suureksi onnekseni ja helpotuksekseni sain tällä viikolla kaikki viime syksyn tenttien tulokset ja pääsin kaikista tenteistäni läpi! Siitä jos jostain olen saanut voimia tälle viikolle. Tästä on hyvä lähteä ponnistamaan kohti uusia haasteita ja uutta kevättä.

Itse asiassa jo tänä iltana ponnistan itseni yöbussin kyytiin ja suuntaan kohti Alpe d’Huezia Pariisin lääketieteen tiedekunnan hiihtoreissun mukana. Mukaan lähtee kaksi Erasmus-ystävääni sekä pari sataa muuta lääketieteen opiskelijaa. Onneksi lunta on pyryttänyt vuorilla viime viikkojen aikana oikein kunnolla, joten lumitilanteen pitäisi olla kunnossa. Säätiedotus lupaa ensi viikolle aurinkoista, joten saa nähdä jos pandarajat orastaisivat viikon kuluttua. Omilla rusketustaipumuksillani se taitaa tosin jäädä haaveksi, mutta hyvää meininkiä on taatusti luvassa tapahtuman Facebook-ryhmän pommittaessa minua jatkuvasti toinen toistaan innostuneempien ranskalaisopiskelijoiden päivityksillä.

Bon wee-end à tous!

Taateli-energiapallerot

-1 dl kaurahiutaleita tai kaurajauhoja

-1 dl mantelijauhoja

-1 dl pehmeitä taateleita

-1-2 rkl kaakaojauhetta

-1 tl kanelia

-1/2 tl kurkumaa

-1 tl inkivääriä

-1 rkl vaahterasiirappia

-2 rkl sulatettua kookosöljyä

-2 rkl chia-siemeniä

-1 rkl pellavansiemenrouhetta (puolukkajauheella)

Muussaa taatelit haarukalla. Lisää kaikki muut ainekset, sekoita tasaiseksi ja pyörittele haluamasi kokoisiksi palloiksi (itse tein 10). Pyörittele halutessasi kookoshiutaleissa tai kanelissa.

Syväreitä ja chai-lattea

Kolme joululomaviikkoani olivat antoisuudessaan varsin intensiivistä aikaa. Kun Suomen lomasta vain toinen viikko kului ”ihmisten ilmoilla”, kertyi tekemistä sekä ystävien ja sukulaisten tapaamisia tiuhaan tahtiin ennen kuin suuntasin Lapin luonnon rauhaan välipäiviä viettämään. Pariisin uudenvuoden jälkeen vielä viikko laskettelua Alpeilla Curviksen kanssa takasi hyvän suksituntuman tälle joululomalle. Mutta kieltämättä tämä pohjoisen pariisitar oli varsin väsynyt matkaaja palatessaan kotiin Montmartrelle viikko sitten lauantaina. Mikä onni olikaan, että meidät Erasmus-vaihtarit oli vapautettu paikallisten UE-opinnoista, joita käytiin tämä viikko, joten sain yhden viikon armon aikaa ennen kevään opintojen ja uuden klinikkaharjoittelun alkamista. Olenkin saanut nauttia rauhallisesta kotielämästä täällä Pariisin huipulla chai-lattea siemaillen ja syväreitä kirjoitellen. Olen ehtinyt nukkua hyvin, urheilla paljon ja kerätä voimia huomenna alkavaa sisätautien harjoittelua varten. Niin ja tietenkin kokkailla uusia vegaanisia ruokia ja paneutua mielenkiintoisiin artikkeleihin ja juttuihin aiheesta. Erityisen innostunut olen löytämästäni P.S. Olen vegaani- youtube-kanavasta. Olenkin hörppinyt useamman iltateeni heidän videoihinsa tutustuen. Hyvää asiaa hauskalla ja rennolla otteella pilke silmäkulmassa! Suosittelen kurkkamaan.

En viime kesänä ihan ehtinyt saada lääketieteen tutkintoon sisältyviä syventäviä opintojani valmiiksi ja optimistisesti ajattelin, että saisin niitä kirjoiteltua tässä vaihtosyksyn mittaan. Noh… Pariisi ja sen myötä uusi ranskalainen elämä veivät mennessään, enkä ole montakaan kertaa ehtinyt paneutua projektiini. Kun minulle nyt suotiin tällainen rennompi alku uuteen vuoteen, päätin ottaa härkää sarvista ja puristaa kirjoitustyön kasaan. Olenkin tehnyt pitkiä kirjoituspäiviä kotoa käsin koko viikon ja raportti alkaa olla varsin hyvällä mallilla. Vielä on hiottavaa ja korjattavaa, mutta voiton puolella ollaan! Tänään vielä on tehtävä korjailuja ja paneuduttava kommentteihin (kiitokset Marisalle!), mutta tällä pohjalla voin hyvin mielin aloittaa uuden lukukauden.

Vegaanista energiaa viikon kirjoitusprojektiin sekä urheiluihin on keittiössäni riittänyt. Olen kokeillut uusia reseptejä ja tehnyt oikein perusteellisen tutkimusmatkan lähikauppani Carrefourin vegaanivalikoimaan. Minun on nyt tunnustettava, että valikoima oli kuin olikin paljon laajempi kuin olin aiemmin luullut. Löysin mm kookospohjaista riz au lait –vanukasta, josta olin jo pelännyt joutuvani luopumaan maitotuotteiden mukana. Lisäksi löysin kattavan valikoiman soijajugurtteja, kasvimaitoja, myslejä, hummuksia, valmisaterioita, kvinoapastaa ja muita täysin vegaaneillekin sopivia tuotteita. Tuotteet vain oli ripoteltu hieman sinne sun tänne, joten täytyy tietää, mistä katsoa. Näiden hyvien ainesten avulla olenkin kokkaillut niin vegaanista makaronilaatikkoa, keksejä, lemmari dal-linssipataa, juureksia kuin puurojakin. Lisäenergiaa olen ammentanut lempijuomastani chai-lattesta, jota olen nyt valmistanut soijamaitoon. Sitä on kulunut jopa useampi kuppi päivässä tällä viikolla. Nepalilainen ystäväni Chandra opetti minulle aikoinaan tuon lämmittävän juoman teon salat ja näin viileisiin tammikuun iltapäiviin se sopii kuin nenä päähän.

Itse valmistan juoman keittämällä kattilassa maitoa yhden kupillisen verran. Lisään kattilaan mustaa teetä (itse käytän Kusmi Tean jo valmiiksi hieman chai-mausteilla maustettua mustaa teetä mutta ihan tavallinenkin musta tee sopii mainiosti) sekä oman sekoitukseni chai-mausteita: kaardemummaa, inkivääriä, kanelia, piparkakkumaustetta, tonka-siemenen (karamellimaisen ja vaniljaisen maun omaava uusi mauste, jonka löysin maustehyllystä herkkuputiikista), vaniljaa sekä neilikkaa. Annan porista muutaman minuutin sekoitellen. Siivilöin mausteet ja teelehdet ennen kuppiin kaatamista. Juomaan voisi halutessaan lisätä hieman sokeria, mutta omasta mielestäni soijamaito on jo itsessään hieman makeaa, enkä itse lisämakeutta kaipaa. Juoman voi hyvin myös tehdä laittamalla kaikki mausteet sekä teelehdet siivilään, mutta luulen, että mausteet ja tee pääsevät paremmin oikeuksiinsa kun ne saavat porista vapaasti maidossa ennen siivilöintiä.

Huomenna onkin aika ottaa vastaan uusi lukukausi ja aloittaa toinen puolivuotinen lääketieteen opintoja täällä Pariisissa. Saa nähdä mitä kaikkea se tuo tullessaan, mutta minulla on sellainen fiilis, että aika hyvä kevät on edessä! Takana on pitkä ja antoisa joululoma ja akut ovat nyt hyvin ladattuina. Tästä on hyvä jatkaa!

Kasvisruokailu Ranskassa sekä lämmittävän nyhtökaurapadan resepti

Suomessa kasvisruokailu on yleistynyt lähivuosina hurjaa vauhtia ja ruokakauppojen kasvisruoka ja –proteiinivaihtoehdot ovat lisääntyneet valtavasti. Jopa minun pienestä lähimarketistani Sörnäisissä löytyy aina useampaa marinoitua tofua, paljon eri papuja ja linssejä, soijarouhetta, kasvimaitoja sekä monia muita vaihtoehtoja kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja etsiville kuluttajille. Suomessa monet sekasyöjätkin valitsevat yhä useammin lautaselleen kasvisvaihtoehtoja eikä ravintoloissa ja opiskelijaruokaloissa ole useinkaan puutetta kasvissyöjille sopivista vaihtoehdoista. Ilokseni luin tässä jokin aika sitten Helsingin Sanomista artikkelin, jossa ravitsemustutkija arvioi kasvisruokabuumin näyttävän pysyvämmän muutoksen merkkejä ja enteili, ettei se jäisi vain hetken trendiksi kuten karppaus tai muut hetken villitykset. Muuttaessani Pariisiin hämmästyinkin huomatessani, ettei kasvisruokailu ollut lainkaan yhtä yleistä täälläpäin.

Siinä missä Suomessa löytyy laaja valikoima eri vegaanivaihtoehtoja, löytyy Ranskassa luomua. Pariisi on pullollaan täysin luomutuotteisiin keskittyneitä kauppoja ja lähellänikin järjestetään joka lauantai pelkästään luomua myyvä tori. Suomesta löytyvän vegehyllyn tilalla on Ranskassa bio-hylly. Sieltä löytyy usein myös monet kaupan kasviproteiinilähteet. Samoin olen huomannut, että kasviproteiinilähteitä ja vegetuotteita kannattaa ehdottomasti mennä etsimään luomutuotteiseen keskittyneistä kaupoista (esim Bio C’est Bon ja Naturalia), sillä esimerkiksi varsin suuresta lähisupermarketistani löytyy vain yksi paketti maustamatonta tofua. Eräät ystäväni kylläkin kertoivat heidän löytäneen aivan tavallisesta Carrefourestakin todella laajat ja laadukkaat vegaanivalikoimat, joten voi olla, etten vain ole osannut katsoa oikeasta paikasta supermarketeissa käydessäni. Luomukaupoissa valikoima ainakin on hyvin laaja ja olen useimmin löytänyt etsimäni. 

Kävin täyttämässä vegaanivarastoni ennen vegaanihaasteen alkua viime sunnuntaina Bio C'est Bon -kaupassa. Ilokseni huomasin täältä löytyvän paikallista Ranskassa viljellystä soijasta tehtyä maitoa. Itse luulin kaiken soijan tulevan Aasiasta.

Itselläni on sellainen olo, että Suomessa tämä luomujuna meni jo ja nykyään keskitytään enemminkin lähellä tuotettuun ruokaan ja ruuan ekologisuutta katsotaan muidenkin mittapuiden valossa kuin vain luomu-tarran perusteella. Ranskassa tuntuu luomu olevan vielä synonyymi kaikelle positiiviselle; paitsi ehkä edulliselle. Tietenkin luomun suosiminen on erittäin positiivista, tosin opiskelijan kukkarolle etenkin Pariisissa hieman haastavaa. Onneksi hinnat eivät ole kovinkaan paljon Suomen hintoja korkeampia vaikka tuote olisikin luomua mitä esimerkiksi tofupakettiin tulee. Lisäksi olen onnekseni löytänyt laajojen erityisesti viikonloppuisin järjestettävien torien tarjoavan usein lähellä tuotettujen ja usein pieniltä tiloilta suoraan tulevien kasvisten, juustojen, hunajan, lihan, kalan ja kanamunien lisäksi myös kattavan valikoivan eri kuivatuotteita kuten kvinoaa, polentaa, papuja, linssejä, mausteita, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä erittäin edullisesti. Samoin monet kojut myyvät varsin edullisesti hummusta, jota joudun tämän vuoden ostamaan valmiina tehosekoittimen odottaessa Suomessa taas omien tahnojen valmistusta. Siksi olinkin iloinen löydettyäni libanonilaiselta torimyyjältä maukasta hummusta edulliseen hintaan. Toreilta ostan myös vihannekset ja hedelmät aina kun vain mahdollista. Markkinoilla on todella laaja valikoima sesongin tuoreita tuotteita hyvin edulliseen hintaan. Ja jo itse tunnelma on torilla vierailemisen arvoista! Itse pidän valtavasti esimerkiksi sunnuntaina Bastillen  aukion lähettyville levittyvän torin tunnelmasta kauppiaiden huudellessa tarjouksiaan, ihmisten maistellessa ja kokeillessa eri tuotteita varmistuakseen oikeasta hinta-laatu-suhteesta ja lasten ihmetellessä kärryistä torin menoa bretagnelaista crêpesiä mutustellessaan. Siinä on oikeata sunnuntaiaamupäivän ranskalaistunnelmaa!

Olin kerran Bellevillen lähellä järjestetyillä katuruokamarkkinoilla yhdessä ystävieni kanssa. Bulevardi on tuon illan ajaksi täyttynyt erilaisista ruokakojuista, joista nälkäiset pariisilaiset saivat ostaa niin marokkolaista kuskusta, vietnamilaisia poke-kulhoja, tanskalaista (!) glögiä kuin makkaralla täytettyjä galettejakin. Valikoima oli todella laaja ja varmasti jokaiseen makuun löytyi jotain herkkua nälän taltuttamiseksi. Ainoa asiakaskunta, jolle valikoiman kirjo ei ollut niin päätä huimaava olivat juurikin kasvissyöjät. Vain pari katukeittiötä tarjosi kasvisvaihtoehtoja muiden annosten mukana. Tämä yllätti minua todella, sillä Suomessa olin tottunut siihen, että ruokamarkkinoilla oli joka kojussa vähintään jokin vegevaihtoehto ja useat kojut olivat täysin kasvisruokaan keskittyneitä tai jopa vegaanisia. Tämä heijastelee tietenkin asiakaskunnan kysyntää. Täällä Pariisissa ollessani en ole törmännyt moneenkaan ranskalaiseen kasvissyöjään. Luulenkin, ettei kasvisruokailu tosiaan ole niin yleistä Keski- ja Etelä-Euroopan maissa, ainakaan Ranskassa ja Espanjassa. Juttelin juurikin tänään saksalaisen ystäväni kanssa, joka oli yhtä mieltä siitä, että mitä pohjoisemmaksi Euroopassa mennään, sitä yleisemmäksi kasvisruokailu muuttuu. Espanjalaisista Erasmus-ystävistäni ei kukaan ole kasvissyöjä ja he olivat suorastaan yllättyneitä kertoessani suosivani kasvisruokaa. Mutta jo monet sveitsiläiset ja saksalaiset ystäväni ovat kasvisruuan kannalla tai jopa vegaaneja. Italialaiset ystäväni tosin ovat tehneet tähän etelä-pohjoisjakoon poikkeuksen. En tiedä, onko vain sattumaa mutta täällä kertyneeseen italialaiseen ystäväpiiriini on osunut useampi kasvissyöjä ja vegaani.

Vaikkei vegeannosten valikoima ollutkaan päätä huimaava, olivat ainakin nämä kasviscurryannokset todella onnistuneita Bellevillen ruokatorilla

Näin kirjoittelun lopuksi ajattelin jakaa yhden loppusyksystä kehittäneeni reseptin. Elina ja Pekka toivat minulle marraskuussa Pariisin vierailullaan tuliaisiksi pari pakettia nyhtökauraa ja härkistä tuliaisiksi. Sainkin kehitellä näille suomalaisille ruoka-alan innovaatioille uusia reseptejä ja kokeilla löytämiäni ohjeita. Yhtenä sunnuntaina minulta löytyi vielä yksi paketti maustamatonta nyhtökauraa jääkaapista sekä joukko värikkäitä juureksia, jotka olin ostanut aiemmin viikolla yliopiston lähettyvillä pidettävältä vihannes- ja hedelmätorilta. Niinpä näistä aineksista sekä kuivakaapin sisällöstä syntyi kuulasta ja kylmää sunnuntaipäivää lämmittävä ja juoksulenkin jälkeisen vatsanpohjassa kurnivan nälän taltuttava lounas. Samalla se toimi oikeana väriterapiana kun juuresten värit yhdistyivät nyhtökaurapadan kurkuman keltaisuuteen. Se sopii mainiosti lämmittämään tammikuisia talvipäiviä.

Keltainen nyhtökaurapata ja juureskvinoa

3 henkilölle

-Paketti maustamatonta nyhtökauraa

-3 cm tuoretta inkivääriä

-1 sipuli

-1 valkosipulinkynsi

-1,5 dl kookosmaitoa

-1-2 dl vettä

-1 tl kurkumaa

-0,5 tl garam masalaa

-0,5 tl suolaa

-kourallinen kultaisia rusinoita

-kourallinen paahdettuja manteleita

-tuoretta korianteria

-juureksia oman maun mukaan esimerkiksi porkkanaa, raitajuurta, punajuurta, lanttua, pasternakkaa

-suolaa ja oliiviöljyä paistamiseen

-kvinoaa 3 henkilölle

-2rkl pestoa

Kuori ja pilko juurekset kuutioiksi. Laita ne kulhoon suolan ja 1-2 rkl oliiviöljyä kanssa ja sekoita kunnes kaikki juurekset ovat peittyneet öljyllä. Paahda juureksia uunissa 200C n 20 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. Keitä sillä välin kvinoa ja valmista nyhtökaurakastike. Pilko sipuli, valkosipuli ja inkivääri pieneksi ja paista pannulla oliiviöljyssä kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää mausteet ja paista 1-2 minuuttia. Lisää nyhtökaura ja n 1 dl vettä. Sekoita ja anna muhia hetki. Lisää kookosmaito, rusinat ja mantelit ja anna muhia kannen alla n 5 minuuttia. Lisää vettä/kookosmaitoa tarvittaessa. Kun juurekset ovat valmiita, sekoita ne kvinoan ja peston kanssa sekaisin. Koristele nyhtökaurapata tuorella korianterilla.

Kuukauden vegaanihaaste ja ajatuksia kasvisruokailusta

Vietin kuluneen viikon Helsingin lääkiksen laskureissulla Ranskan Alpeilla Val Thorensin kylässä nauttien auringon säteistä kiitäessäni pitkin hieman jäisiä ja paikoin hieman kivisiäkin rinteitä vuoroin tavallisilla ja vuoroin telemark-suksilla. Pandarajat olisivat varmaankin edes orastavat, jos minulle olisi siunaantunut hieman enemmän ruskettumistaipumusta… Lumitilanne oli tosiaan hieman kehno, mutta onneksi loppuviikosta saimme hieman lisää lunta suksiemme alle ja viimeisinä päivinä ei tarvinnut jatkuvasti valita lasku-uraansa rinteessä piilevien kivien mukaan.

Aurinkoisten laskupäivien päätteeksi keräännyimme nälkäisinä huonekavereideni kanssa ruokapöytämme ääreen täyttämään tyhjiin lasketut energiavarastomme. Kaikki viikon aikana kokkailemamme ruuat olivat herkullisuuden ja täyttävyyden lisäksi vegaanisia, sillä itseni lisäksi koostui huoneemme ruuanlaittotiimi kahdesta vegaanista. Hauskojen kokkailutuokioiden ja reseptien ja blogiosoitteiden vaihdon lisäksi pääsin viikon aikana vaihtamaan ajatuksia kasvis- ja vegaaniruokailusta niin eettisistä, ekologisista kuin käytännöllisistäkin vinkkeleistä.

En ole tahtonut lokeroida itseäni minkään tietyn ruokavalion edustajaksi, sillä hieman vierastan tiukkaa ehdottomuutta ja absoluuttista suhtautumista ruokaan ja niitä koskeviin valintoihin. Olen jo useamman vuoden ollut joustava vege: kun voin itse päättää kokkailuistani ja syömisistäni valitsen kasvisvaihtoehdon, mutten ole tahtonut tehdä asiasta numeroa esimerkiksi vieraisiin mennessäni. Mielestäni tärkeintä on se, mitä valintoja tekee pääsääntöisesti ja mitä tavallisesti syö, sillä ne luovat oman ruokavalion perustan. Minä itse tai maailma ei siihen kaadu, jos vieraisiin mennessäni syön rakkaudella ja vaivalla valmistetun ja tarjotun ruuan, oli se sitten lihaa, kalaa tai kasvista, enkä vain tietyn ruokavalion noudattamisen ja ehdottomuuden takia kieltäydy syömästä. En kuitenkaan myöskään halua olla ns ”sala-vege”, joka ei kerro ajatuksistaan tai valinnoistaan muille, sillä tahdon omalla esimerkilläni näyttää kestävän kasvisruokailun olevan terveellistä, monipuolista, helppoa ja ennen kaikkea hyvää. Omien ajatusten ja arvojen tuputtamisen tai saarnaamisen kannalla en missään nimessä ole, mutta en myöskään koe tarvetta salailla omia ruokavalintojani.

Lukiossa kokeilin kerran kolmen kuukauden aikana olla yhden kuukauden ajan kasvissyöjä, yhden kuukauden ajan vegaani ja yhden raakavegaani. Ennen tätä kokeilua en ollut oikeastaan edes ajatellut, että minustakin voisi tulla kasvissyöjä enkä edes ollut tarkemmin ajatellut kasvissyöntiä yleisestikään. Mutta kerran kun olin päässyt kasvisruuan makuun, ei enää ollut paluuta! Tuona aikana ehdin pohtia ruuan ja tekemiemme valintojen merkitystä ja kasvisruokailun käytännöllisyyttä. Tuolloin avautui minulle erilaisten blogien ja keittokirjojen kautta täysin aiemmin pimentoon jäänyt kasvisruokien maailma, jossa eivät herkulliset vaihtoehdot ja reseptit taatusti lopu. Kasvisruokien kirjo on valtava ja mahdollisuudet keittiössä loputtomat, eikä vegekirjoja selaillessa edes ehdi kaivata lihaa. Kasvisruokailu ei ole sen suurempi voimanponnistus kuin sekasyöntikään, se vain vaatii uuden lähestymistavan ja asenteen. 

Nuo kolme kuukautta olivat tosiaan silmiä avaava kokemus ja samalla varsinainen kulinaarinen haaste kokeillessani raakavegaanikuukauteni aikana erilaisia porkkana- ja kesäkurpitsapastoja, raakakeittoja ja –puuroja. Hauskaa se oli, tosin hieman haastavaa ja ennakkosuunnittelua se vaati. En myöskään ehkä ihan ymmärtänyt, miten yli 60 asteen kuumentaminen pilaa ruuan kuin ruuan… Vegaaniruokavaliosta lukiessani törmäsin lähinnä hieman itseäni kummastuttaviin kommentteihin kuten ”En tahdo syödä mitään eläinhormoneja”, jotka eivät saaneet minua aivan vakuuttuneeksi kyseisen ruokavalion paremmuudesta. Oikeastaan vegaanikäsitykseni olikin jäänyt jokseenkin tälle tasolle jatkettuani kokeilukuukausieni jälkeen maitotuotteiden, kananmunan ja satunnaisen kalan käyttöä. En ollut juuri sen tarkemmin perehtynyt vegaani- ja vege-ruokavalioden eroihin. Mutta vietettyäni viikon kahden vegaanin kanssa pääsin vaihtamaan ajatuksia ja laajentamaan tietämystäni vegaaniruokailusta. En ollut aiemmin edes tajunnut, että vege-ruokavalio on kolme kertaa ympäristöä kuluttavampaa kuin vegaaninen. Tietenkin tämä ero on varsin pieni verrattuna sekasyöjän ja kasvisruokailun kymmenkertaiseen eroon. Ja että puhtaasti ekologisesta näkökulmasta katsottuna esimerkiksi maito on varsin ympäristöä kuormittava tuote ja huomattavasti ympäristöä kuluttavampaa kuin kananmunat. Sain laajentaa tietämystäni rutkasti tuon viikon aikana ja kuinka inspiroivaa se olikaan!

Olen lukenut ja kuullut tammikuun vegaanihaasteesta useammasta lähteestä esimerkiksi ystäväni Saaran syventyessä vegaanimaailmaan blogissaan Viimeistä murua myöten erityisen intensiivisesti nyt tammikuun ajan. En kuitenkaan ollut itse haastetta sen tarkemmin pohtinut kokkaillessani jo valmiiksi kasvisruokia ja varsin paljon myös täysin vegaanisesti. Tammikuun ensimmäinen viikko vegaanien kanssa sai minut kuitenkin innostumaan kokeilemaan kuukauden vegaanihaastetta. Miten olisi kokeilla vähentää vielä omaa jalanjälkeään maapallollemme ja uppoutua täysin kasviperäiseen keittiöön kuukauden ajan?! Vielä kun kotiin palattuani katsoin useamman ystäväni minulle suositteleman Cowspiracy-elokuvan oli motivaationi vegaanihaasteeseen ryhtymiseen taattu. En ihan ehtinyt mukaan tammikuun haasteeseen, mutta eihän se mitään haittaa! Aloitan huomenna maanantaina 9.1. ja jatkan siitä kuukauden päivät. Olen tutustunut eri lähteistä saamiini vinkkeihin ja resepteihin, enkä epäile ollenkaan, etteikö kuukaudesta tulisi makoisan ja tasapainoisen ruuan täytteinen. Olen aiemminkin kokkaillut ja leiponut paljon vegaania ruokaa eli ei tuleva sinänsä suuri voimanponnistus ole mutta hieman se vaatii tarkkaavaisuutta. Lueskelin jo vegaaniruokavaliosta saatavien tarvittavien ravinneaineiden määristä (mm Vegaaniliiton ja Vegaanihaaste-sivustoilta), eikä minun tarvitse siitä suuremmin huolehtia, kunhan syön monipuolisesti eri raaka-aineita. B12-vitamiinia ei kasvikunnan tuotteista saa lainkaan mutta se varastoituu elimistöön, joten kuukauden aikana omien varastojeni pitäisi hyvin riittää. Ajattelin kuitenkin hakea apteekista purkin ravintolisää magnesiumin lisäksi (tämä puhtaasti hieman vaivanneiden lihaskramppien vuoksi) vain varmuuden vuoksi.

Sain kummivanhemmiltani joululahjaksi jo kauan ihailemani satokausikalenterin, josta löytyi sesongin kasvisten lisäksi rutkasti tietoa eri kasvisten ja kalojen ravinnearvoista.

Olen tulevasta kuukaudesta todella innoissani ja itsekin hieman yllättynyt, kuinka inspiroiduin vegaaniruokavaliosta tällä viikolla. Jos minulla on kaikki edellytykset syödä tasapainoista, terveellistä ja maukasta ruokaa ja samalla vähentää maailman ympäristökuormitusta, miksen sitä valintaa tekisi? Eikö se ole vähintä, mitä voin pienenä ihmisenä tehdä? Varsinkin kun se on omassa elämäntilanteessani helposti toteutettavissa, edullista ja takaa monipuolisen ruokailun. Saa nähdä, minkälaiset fiilikset minulla helmikuun alussa on, vaikka minun onkin hieman hankala uskoa, että kuukausi tuottaisi ongelmia. Sain muutaman ystäväni innostumaan mukaan haasteeseeni tsemppikavereiksi ja mukaan saa ilman muuta lähteä muutkin! Lisäksi minulla on muutamia vegaanikavereita, jotka ovat luvanneet olla tukenani sitä tarvitessani. Tulossa varmasti herkullinen ja hauska kuukausi!