Kasvisruokailu Ranskassa sekä lämmittävän nyhtökaurapadan resepti

Suomessa kasvisruokailu on yleistynyt lähivuosina hurjaa vauhtia ja ruokakauppojen kasvisruoka ja –proteiinivaihtoehdot ovat lisääntyneet valtavasti. Jopa minun pienestä lähimarketistani Sörnäisissä löytyy aina useampaa marinoitua tofua, paljon eri papuja ja linssejä, soijarouhetta, kasvimaitoja sekä monia muita vaihtoehtoja kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja etsiville kuluttajille. Suomessa monet sekasyöjätkin valitsevat yhä useammin lautaselleen kasvisvaihtoehtoja eikä ravintoloissa ja opiskelijaruokaloissa ole useinkaan puutetta kasvissyöjille sopivista vaihtoehdoista. Ilokseni luin tässä jokin aika sitten Helsingin Sanomista artikkelin, jossa ravitsemustutkija arvioi kasvisruokabuumin näyttävän pysyvämmän muutoksen merkkejä ja enteili, ettei se jäisi vain hetken trendiksi kuten karppaus tai muut hetken villitykset. Muuttaessani Pariisiin hämmästyinkin huomatessani, ettei kasvisruokailu ollut lainkaan yhtä yleistä täälläpäin.

Siinä missä Suomessa löytyy laaja valikoima eri vegaanivaihtoehtoja, löytyy Ranskassa luomua. Pariisi on pullollaan täysin luomutuotteisiin keskittyneitä kauppoja ja lähellänikin järjestetään joka lauantai pelkästään luomua myyvä tori. Suomesta löytyvän vegehyllyn tilalla on Ranskassa bio-hylly. Sieltä löytyy usein myös monet kaupan kasviproteiinilähteet. Samoin olen huomannut, että kasviproteiinilähteitä ja vegetuotteita kannattaa ehdottomasti mennä etsimään luomutuotteiseen keskittyneistä kaupoista (esim Bio C’est Bon ja Naturalia), sillä esimerkiksi varsin suuresta lähisupermarketistani löytyy vain yksi paketti maustamatonta tofua. Eräät ystäväni kylläkin kertoivat heidän löytäneen aivan tavallisesta Carrefourestakin todella laajat ja laadukkaat vegaanivalikoimat, joten voi olla, etten vain ole osannut katsoa oikeasta paikasta supermarketeissa käydessäni. Luomukaupoissa valikoima ainakin on hyvin laaja ja olen useimmin löytänyt etsimäni. 

Kävin täyttämässä vegaanivarastoni ennen vegaanihaasteen alkua viime sunnuntaina Bio C'est Bon -kaupassa. Ilokseni huomasin täältä löytyvän paikallista Ranskassa viljellystä soijasta tehtyä maitoa. Itse luulin kaiken soijan tulevan Aasiasta.

Itselläni on sellainen olo, että Suomessa tämä luomujuna meni jo ja nykyään keskitytään enemminkin lähellä tuotettuun ruokaan ja ruuan ekologisuutta katsotaan muidenkin mittapuiden valossa kuin vain luomu-tarran perusteella. Ranskassa tuntuu luomu olevan vielä synonyymi kaikelle positiiviselle; paitsi ehkä edulliselle. Tietenkin luomun suosiminen on erittäin positiivista, tosin opiskelijan kukkarolle etenkin Pariisissa hieman haastavaa. Onneksi hinnat eivät ole kovinkaan paljon Suomen hintoja korkeampia vaikka tuote olisikin luomua mitä esimerkiksi tofupakettiin tulee. Lisäksi olen onnekseni löytänyt laajojen erityisesti viikonloppuisin järjestettävien torien tarjoavan usein lähellä tuotettujen ja usein pieniltä tiloilta suoraan tulevien kasvisten, juustojen, hunajan, lihan, kalan ja kanamunien lisäksi myös kattavan valikoivan eri kuivatuotteita kuten kvinoaa, polentaa, papuja, linssejä, mausteita, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä erittäin edullisesti. Samoin monet kojut myyvät varsin edullisesti hummusta, jota joudun tämän vuoden ostamaan valmiina tehosekoittimen odottaessa Suomessa taas omien tahnojen valmistusta. Siksi olinkin iloinen löydettyäni libanonilaiselta torimyyjältä maukasta hummusta edulliseen hintaan. Toreilta ostan myös vihannekset ja hedelmät aina kun vain mahdollista. Markkinoilla on todella laaja valikoima sesongin tuoreita tuotteita hyvin edulliseen hintaan. Ja jo itse tunnelma on torilla vierailemisen arvoista! Itse pidän valtavasti esimerkiksi sunnuntaina Bastillen  aukion lähettyville levittyvän torin tunnelmasta kauppiaiden huudellessa tarjouksiaan, ihmisten maistellessa ja kokeillessa eri tuotteita varmistuakseen oikeasta hinta-laatu-suhteesta ja lasten ihmetellessä kärryistä torin menoa bretagnelaista crêpesiä mutustellessaan. Siinä on oikeata sunnuntaiaamupäivän ranskalaistunnelmaa!

Olin kerran Bellevillen lähellä järjestetyillä katuruokamarkkinoilla yhdessä ystävieni kanssa. Bulevardi on tuon illan ajaksi täyttynyt erilaisista ruokakojuista, joista nälkäiset pariisilaiset saivat ostaa niin marokkolaista kuskusta, vietnamilaisia poke-kulhoja, tanskalaista (!) glögiä kuin makkaralla täytettyjä galettejakin. Valikoima oli todella laaja ja varmasti jokaiseen makuun löytyi jotain herkkua nälän taltuttamiseksi. Ainoa asiakaskunta, jolle valikoiman kirjo ei ollut niin päätä huimaava olivat juurikin kasvissyöjät. Vain pari katukeittiötä tarjosi kasvisvaihtoehtoja muiden annosten mukana. Tämä yllätti minua todella, sillä Suomessa olin tottunut siihen, että ruokamarkkinoilla oli joka kojussa vähintään jokin vegevaihtoehto ja useat kojut olivat täysin kasvisruokaan keskittyneitä tai jopa vegaanisia. Tämä heijastelee tietenkin asiakaskunnan kysyntää. Täällä Pariisissa ollessani en ole törmännyt moneenkaan ranskalaiseen kasvissyöjään. Luulenkin, ettei kasvisruokailu tosiaan ole niin yleistä Keski- ja Etelä-Euroopan maissa, ainakaan Ranskassa ja Espanjassa. Juttelin juurikin tänään saksalaisen ystäväni kanssa, joka oli yhtä mieltä siitä, että mitä pohjoisemmaksi Euroopassa mennään, sitä yleisemmäksi kasvisruokailu muuttuu. Espanjalaisista Erasmus-ystävistäni ei kukaan ole kasvissyöjä ja he olivat suorastaan yllättyneitä kertoessani suosivani kasvisruokaa. Mutta jo monet sveitsiläiset ja saksalaiset ystäväni ovat kasvisruuan kannalla tai jopa vegaaneja. Italialaiset ystäväni tosin ovat tehneet tähän etelä-pohjoisjakoon poikkeuksen. En tiedä, onko vain sattumaa mutta täällä kertyneeseen italialaiseen ystäväpiiriini on osunut useampi kasvissyöjä ja vegaani.

Vaikkei vegeannosten valikoima ollutkaan päätä huimaava, olivat ainakin nämä kasviscurryannokset todella onnistuneita Bellevillen ruokatorilla

Näin kirjoittelun lopuksi ajattelin jakaa yhden loppusyksystä kehittäneeni reseptin. Elina ja Pekka toivat minulle marraskuussa Pariisin vierailullaan tuliaisiksi pari pakettia nyhtökauraa ja härkistä tuliaisiksi. Sainkin kehitellä näille suomalaisille ruoka-alan innovaatioille uusia reseptejä ja kokeilla löytämiäni ohjeita. Yhtenä sunnuntaina minulta löytyi vielä yksi paketti maustamatonta nyhtökauraa jääkaapista sekä joukko värikkäitä juureksia, jotka olin ostanut aiemmin viikolla yliopiston lähettyvillä pidettävältä vihannes- ja hedelmätorilta. Niinpä näistä aineksista sekä kuivakaapin sisällöstä syntyi kuulasta ja kylmää sunnuntaipäivää lämmittävä ja juoksulenkin jälkeisen vatsanpohjassa kurnivan nälän taltuttava lounas. Samalla se toimi oikeana väriterapiana kun juuresten värit yhdistyivät nyhtökaurapadan kurkuman keltaisuuteen. Se sopii mainiosti lämmittämään tammikuisia talvipäiviä.

Keltainen nyhtökaurapata ja juureskvinoa

3 henkilölle

-Paketti maustamatonta nyhtökauraa

-3 cm tuoretta inkivääriä

-1 sipuli

-1 valkosipulinkynsi

-1,5 dl kookosmaitoa

-1-2 dl vettä

-1 tl kurkumaa

-0,5 tl garam masalaa

-0,5 tl suolaa

-kourallinen kultaisia rusinoita

-kourallinen paahdettuja manteleita

-tuoretta korianteria

-juureksia oman maun mukaan esimerkiksi porkkanaa, raitajuurta, punajuurta, lanttua, pasternakkaa

-suolaa ja oliiviöljyä paistamiseen

-kvinoaa 3 henkilölle

-2rkl pestoa

Kuori ja pilko juurekset kuutioiksi. Laita ne kulhoon suolan ja 1-2 rkl oliiviöljyä kanssa ja sekoita kunnes kaikki juurekset ovat peittyneet öljyllä. Paahda juureksia uunissa 200C n 20 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. Keitä sillä välin kvinoa ja valmista nyhtökaurakastike. Pilko sipuli, valkosipuli ja inkivääri pieneksi ja paista pannulla oliiviöljyssä kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää mausteet ja paista 1-2 minuuttia. Lisää nyhtökaura ja n 1 dl vettä. Sekoita ja anna muhia hetki. Lisää kookosmaito, rusinat ja mantelit ja anna muhia kannen alla n 5 minuuttia. Lisää vettä/kookosmaitoa tarvittaessa. Kun juurekset ovat valmiita, sekoita ne kvinoan ja peston kanssa sekaisin. Koristele nyhtökaurapata tuorella korianterilla.