Blogiarkisto

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kuvankaunis Cinque Terre


Nyt on taas, liian pitkän tauon jälkeen, aika palata blogini ääreen Italian syysmatkaa muistellen. Suuntasimme yhdessä perheeni kanssa lokakuussa Iltalian rivieralle Cinque Terreen. Cinque Terre koostuu viidestä pienestä kalastajakylästä, joita nykyään yhdistää vaellusreitti. Cinque Terre kuuluu UNESCOn suojelukohteisiin, eikä sitä ole lainkaan vaikea uskoa. Kylät ovat toinen toistaan kauniimpia jylhien rantakallioiden syleilyihin uppoavia värikkäiden talojen ryppäitä, joiden välisiä vuoria ja kukkuloita peittävät metsät sekä terassimaiset viiniviljelmät. Kyliin ei ennen päässyt muuten kuin veneellä mereltä käsin, mutta nykyään kyliä yhdistää vaellusreitin lisäksi aktiivinen junareitistö. Autolla kyliin saapuminen on suuresti rajoitettu ja se on sallittu vain erikoisluvan saaneille. Näin ollen myös me valitsimme matkustustavaksemme raideliikenteen. Matkamme alkoi lennolla Milanoon, josta otimme junan ensin La Speziaan ja sieltä vielä Riomaggioreen, eteläisimpään Cinque Terren viidestä kylästä. Pieni huoneistomme sijaitsi juuri kyseisessä Riomaggioren kylässä, ja paikka toimikin matkamme tukikohtana, josta käsin sitten tutustuimme muihin Cinque Terren alueisiin ja kyliin.

Näkymä, joka avautui sielmiemme eteen Riomaggioren juna-asemalle saapuessamme

Koko Riomaggioren kylä näkyi huoneistomme omalta parvekkeelta

Itselläni ei ollut mitenkään suuria odotuksia huoneistostamme, mutta sain onnekseni yllättyä positiivisesti: parvekkeelta aukeni koko pieni kalastajakylä kaikkine upeine värikkäine taloineen, puutarhoineen ja kirkkoineen sekä niiden välistä pilkottava välimeri. Olemme huomanneet eri matkoillamme huoneistojen olevan oiva majoitusratkaisu. Tällöin käytössä on oma pieni asunto keittiöineen ja muine mukavuuksineen, kuten tässä tapauksessa parvekkeineen. Keittiö on omasta mielestäni ihana ominaisuus, sillä myös matkoilla on mukava uppoutua kokkailuun paikallisia raaka-aineita ja herkkuja käyttäen. Olen huomannut, että toisinaan kannattaa mieluummin hyödyntää itse raaka-aineita, jotka huokuvat tuoreutta ja paikallisuuuta ja taikoa niistä itse herkkuja kuin suunnata läheiseen melko mitäänsanomattomaan ravintolaan, jossa raaka-aineidenkin tuoreutta ja ruokien laadukkuutta voi hieman epäillä. Tälläkin Italian matkallamme nautiskelimme yhden illallisen sekä kaikki aamiaiset joko parvekkeella tai keittiön pöydän ääressä lähikaupan, hedelmakioskin, pizzerian ja leipomon antimia hyödyntäen.

Manarola on yksi kuuluisimmista Cinque Terren kylistä


Cinque Terre on pittorestien ja värikkäiden kyliensä lisäksi tunnettu limocinosta (paikallinen limoncello eli sitruunalikööri), pestosta, terassimaisista viinitarhoista, villiyrteistään sekä tietenkin meren antimista. Kylien välillä vaeltelujen lisäksi pääsimmekin nauttimaan paikallisista herkuista runsain määrin. Erilaiset ruokapysähdykset antoivat hyvin voimaa taas jatkaa seuraavaan kylään. 


Corniglia


Vaelluksen voi tehdä joko vain kahden kylän välillä tai kulkea kaikkien viiden halki kyliin maisemia ihailemaan tai herkkuja maistelemaan. Vaelluksen voi myös tehdä joko helpompi kulkuisempaa tai haastavampaa reittiä pitkin. Tässä on tosin hieman tulkinnan varaa, reitti oli toisinaan melko haastavaa omasta mielestämme. Mikäli haluaa kulkea helppokulkuista ja kuuluisinta reittiä on ostettava vaelluspassi, johon kuuluu myös koko päivän junalippu, joten voimien tai ajan loppuessa voi myös hypätä kyliä yhdistävään junaan ja suunnata määränpäähän. Valitettavasti yksi reitin kuuluisimmista jaksoista Via dell'Amore oli edelleen suljettu. Reitillä tapahtui jo usempi vuosi takaperin maanvyörymä, jonka takia tie jouduttiin sulkemaan ja italialaiseen tapaan asia on edelleen kesken...

Gelato!


Vernazzan kylä

Rantaa pitkin kulkevien päävaellusreittien lisäksi alueella on runsaasti muitakin reittejä, ja aamulenkkillämmesuuntasimme juuri yhdelle näistä. Koska vaellus ei vielä ollut tarpeeksi, emmekä saaneet tarpeeksi kavuta ylös ja alas vuoren rinteitä, kävimme yhdessä Marian kanssa joka aamu juoksemassa paikalliselle luostarille ja takaisin. Menomatka oli lähes kokonaan portaiden nousua ja takaisintulo olikin sitten laskua. Jalat siis huusivat hallelujaa silmien imiessä kukkuloilta avutuvia upeita maisemia. Reitti oli upea ja oli ihana saada aloittaa päivät reippaasti portaita hypellen ja suunnata suihkun jälkeen raukeana tuoreita aamiasantimia notkuvaan pöytään.

Matkamme oli todella onnistunut ja tasapainoino ruokanautintojen ja fyysisen aktiviteetin välillä oli todella sopusointuinen. Sää oli koko matkamme ajan sopiva ulkoilusää auringon välillä pilkistellessä pilvien lomasta ja lämpömittarin näyttäessä n 14 astetta. Ruskettumaan emme kyllä päässeet mutta kyllä sitä ehtii sitten kesällä taas. Ja säästyipähän aurinkorasvaa! Paikka on yksi kauneimmista, joissa olen käynyt ja jokaisen polunmutkan ja kulman takaa avautui uskomottoman upeita näkymiä. Muita matkalaisia ympäri maailmaa oli tosin melko paljon, paikoin hieman liikaakin omaan makuuni. Onneksi kylissä pääsi seuraamaan paikallisten vanhojen herrojen korttipelejä ja kalastustuokioita sekä muuta paikallista elämänmenoa. Ja henkilökohtaisen tulkin avulla pääsee aina lähemmäs Italian ydintä. Päätimme tosin äitini kanssa mennä italian tunneille, kunhan saan ensin ranskan oikein kunnolla haltuun. Mutta italialaiseen tapaan: mihinkäs tässä kiire olisi? 

Arrivederci!

-Julia

lauantai 22. elokuuta 2015

Konnichi-wa!


Lämpöiset terveiset pallon toiselta puolen nousevan auringon maasta. Sain viettää Japanin polttavan aurongon alla lähes kuukauden ympäri Japania reissatan, maailmanlaajuisella partioleiri Jamboreella elellen ja Japanin urbaanista elosta nauttien. Matkamme oli aivan uskomaton kokemus, joka vei minut aivan uudenlaisiin ja upeisiin vain kuvissa ja elokuvissa vilahtaneisiin paikkoihin, temppeleihin ja kaupunkeihin. Sain kokea ja nähdä Japanin kulttuuria ja elämänmenoa monista perspektiiveistä niin kaupungin sykkeessä, vuorella haikkaillessa, leirillä eläessä kuin omakotialueella juostessakin.





Matkamme alkoi Tokiossa, jossa vietimme pari päivää. Onneksi meillä oli suora lento Helsingistä, mutta ensimmäisenä päivänä jetlag painoi aika lailla. Olin kuitenkin niin täpinöissäni, että pystyin nauttimaan ensimmäisestäkin kaupunkikierroksesta ja yritin imeä kaiken matkaoppaamme kertoman tiedon. Saimme nähdä upeita temppeleitä, tuntea Japanin kuumuuden nahoissamme, ihmetellä joka kulmalla tönöttäviä juoma-automaatteja, maistaa japanilaista Shubashuba-illallista, ihailla Tokyo-toweria hotellimme ikkunasta ja nähdä Tokyon valtavuuden ulottuvan silminkantamattomiin näköalatornista tähyillessämme.

Valmiina matkaan vielä Suomen kamaralla

Sake tynnyreitä Shibuyan shito-pyhäkön alueella



Government buildingsta Tokyo jatkui ja jatkui ja jatkui...

Toisen päivämme aloitimme aamuvarhain ruokatorille suunnatessamme. Saimme ihailla toinen toistaan erikoisempia elintarvikkeita pullollaan notkuvia pöytiä pienillä japanilaisilla kujilla. Mastelimme mitä uskalsimme, mutta hotellilla meitä odotti vielä japanialinen aamiainen. Muuten päivämme kului Tokioon tutustuessa jalan ja metrolla liikkuessa. Eksyimme metrossa vain kerran!


Myös aamisella syödään Japanissa riisiä


Löysimme myös suomalaista ja pohjoismaista designia usemman kerran. Tokiossa oli jopa Tove Janssonin näyttely!


 Kolmantena matkapäivänämme suuntasimme kohti etelää ja Mt. Fujin vuorta. Itse Mt. Fujille emme tällä kertaa kiivenneet, mutta pääsimme sen omalta huipultamme näkemään. Päivävaelluksen päätteeksi pääsimme majoittumaan perinteiseen japanilaiseen majataloon, ryokaniin, kylpemään kuumaan kylpyyn, onseniin, sekä nauttimaan perinteistä japanilaista illallista yukataan pukeutuneena. Nuttura pään päällä keikkuessa ja varvastossuissa tatamilla hipsiessä saattoi maistaa palan aitoa japanilaista eloa.




Japanilainen illallinen koostuu monesta pienestä annoksesta ja se syödään matalalta pöydältä tatamilla istuen

Pääsimme nauttimaan Kioton tunnelmasta kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä pääsimme käymään mm. Kultaisessa temppelissä ja Kivitenppelissä. Pääsin myös maistamaan Black Sesam Seed -jäätelöä. Ensin luulimme tämän mustan pehmiksen olevan salmiakkijäätelöä, mutta eivät japanilaiset sentään niin suomalais-intoilijoita ole. Maku oli yllättävän mieto, mutta suupielet värjäytyivät kyllä!





Vuoria peittävät bambu-metsät saavat kukkulat näyttämään pehmeiltä sammalmättäiltä

Olimme onnekkaita, sillä viimeisenä Kiotossa oleilu päivänämme oli Gionin kujilla upeat festivaalikulkueet. 


Se kuuluisa sadan yenin kauppa tosiaan on niin värikäs ja muovinen kuin voitte kuvitella


Pääsimme matkustamaan Japanin kuuluisalla luotijunalla, Shinkansenilla, usenpaankin kertaan. Juna kulkee jopa 270 km/h ja pysähtyy asemille hieman koosta riippuen 60-120 sekunnin ajaksi. Ja ei tosiaan sekuntiakaan pidempään. Onneksi ehdimme aina mukaan junaan ja poiskin, jopa suuret rinkat selässä.

Soijapavut olivat suosikkievääni junamatkoilla

Jamboree-leiri oli lähellä Yamaguchin kaupunkia aivan Japanin suurimman Honshu saaren eteläkärjessä. Leirillä oli 33 000 osallistujaa 150 eri maasta. Monikulttuurisuuden juhlaa siis! Itse täysi-ikäisenä kuului International Service Teameen ja olin mukana lääkintäjoukoissa. Toimimme tiimini kanssa yhdellä leirin ensiapupisteistä. Toiminta-alueemme oli tosin aika rajallinen, sillä suurinpaan osaan toimenpiteistä tarvitsi japanilaisen pätevyyden... Haavoja, nyrjähdyksiä ja nestehukkia saimme kuitenkin mahtavan tiimimme kanssa hoidella ja hiljaisempina aikoina kaikui pisteellämme musiikki ja nauru. Parempaa pestiä ja työjoukkoa en olisi voinut toivoakaan!






 Vapaa-ajallamme pääsimme nauttimaan ISTien vapaudesta kierrellä niin leirialueella kuin lähikaupungeissakin. Kävimme ystävieni kanssa Hiroshimassa, Yamaguchin kuapungissa ja Ajisussa. Hiroshimassa oli myös Japanissa oloaikanamme ydinhyökkäyksen 70-vuotis muistopäivä, johon leiriläisetkin pääsivät osallistumaan ohjelmassaan. Pääsimme ISTeinä nauttimaan leirin juhlista, eri kulttuurien kohtaamisesta, uusista ystävistä, Japanin kuumuudesta ja Jamboreen leirielämästä. Tosiaan, koko lähes kuukauden aikana ei satanut kuin yhtenä yönä ja parhaimmillaan lämpötila oli 51C. Olen siis saanut kylpeä kuumuudessa koko vuoden tarpeiden edestä. Paahtavan auringon alla tarpoessani sain kyllä todeta olevani selvästi pohjoisen lapsia. Taidan mieluummin valita Suomen viileyden villasukkinen ja -paitoineen kuin tasaisen hikivanan selässä.

Piknik Hiroshiman linnan puistossa toi mukavaa vaihtelua leiriruokaan


Ihanat ystäväni Harjusiskoista

Työkavereiden kanssa kohti Yamaguchia


Pääsin kokemaan yukatan ostoseremonian


Jalkaonsen uupuneilla reissaajille Yamaguchissa

Viimeisen yömme leirille vietimme ystäväni kanssa tähtitaivaan alla. Heräsimme aamulla klo 5 katsomaan aurongon nousua. Herätys oli tosiaan vaivansa arvoista!


Viimeiset päivät Japanissa vietimme Osakassa ennen lentoa takaisin Suomeen. Olo oli epätodellisen taivaallinen kun suihkusta tullessaan ei jo pukiessa tullut hiki ja sai itse säätää ilmastointia.

Vielä saattaa hetki kestää ennen kuin tosiaan ymmärtää koko matkan suuruuden, mutta jo nyt voin ilolla sanoa viettäneeni onnistuneen, antoisan ja kokemusrikkaan kuukaden tässä mystisessä nousevan auringon maassa. Valtava kiitos niin kotijoukoille tuesta kuin matkakumppaneillekin mahtavasta seurasta. Ja erityisesti iso kiitos ja halaus kuvassakin hymyilevälle Oonalle, jonka kanssa sain enemmän tai vähemmän viettää 24 päivää 24/7. En olisi voinut parempaa toivoa!



Arigato gozaimas!

Julia