Flunssarohtoja Finlandia-hiihtoon tsempatessa

Keskiviikkona ennen Finladia-hiihtoa oli olo aamulla inhottavasti tulevasta flunssasta vihjaileva. Päätin kuitenkin, ettei näin voisi olla, sillä tämä oli tosiaan kaikista ajankohdista surkein! Tätä hiihtoa oli hehkutettu ja odotettu jo pitkään ja kisakaverikin saatu mukaan. En uskaltautunut illalla kiipeilyhallille vaan apteekin ja lähikaupan kautta siirryin kotisohvalle hörppimään flunssateetä ja liottamaan jalkoja kuumassa kylvyssä. Taistelin tarmokkaasti tautia vastaan ja pidättäydyin kaikesta urheilusta viikon loppuun, mutta flunssan kourat vain kiristyivät kurkussani... Vielä lauantai-iltanakaan en ollut varma pystyisinkö kisaan lähtemään. Sukset kuitenkin huolsimme yhdessä ammattitaitoisen ystäväni kanssa ja kaikki oli valmistautumisten osalta valmiina sunnuntain 50 kilometrin hiihtokisaa varten.

Tässä vinkkejäni flunssan hoitoon:

-Appelsiineja

-Strepsilsejä (kurkkukipuun)

-Bafucinia (kurkkukipuun)

-Ukin kuuma viinimarjamehua

-Inkivääritee (resepti alla)

-Jalkakylpyjä

-Pharysolia (suihke kipeään kurkkuun, aivan mahtava! Saa apteekista)

-Lepoa... niin kurjaa kuin se onkin

Tee flunssan hoitoon

-7 dl vettä

-puolikkaan sitruunan mehu

-1 kanelitanko

-1/4tl neilikkaa

-3 (1cmn paksuisia) tuoreen inkiväärin viipaleita

-1 rkl hunajaa

Laita kaikki ainekset paitsi hunaja kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua 10 minuuttia ja lisää sitten teehen hunaja. Juo kuumana filtin alla jalkakylpyjä nauttien!

Sunnuntaiaamuna tunnustelin oloani ja päätin, että kyllä sinne Lahteen nyt lähdetään: jos ei maaliin asti jaksa niin sitten ei jaksa. Olin henkisesti varautunut kaikkeen: maaliin pääsyyn, keskeytykseen ja kokonaan kisan väliin jättämiseen. Vielä autossa hörpin termoskannullisen kuumaa mehua ja imeskelin strepsilsejä. Olo kuitenkin tuntui sen verran vahvalta, että kyllä sinne ladulle nyt ainakin lähdettäisiin. Olo oli todella kummallinen, kun henkiset ja fyysiset lähtökohdat kisaan olivat niin erilaiset kuin yleensä. Nyt toivoin vain pääseväni maaliin kun yleensä ennen kisaa jännittää, sujuuko matka oman tason vastaisesti.

Matkaan lähdimme yhdessä muutaman muunkin hiihtäjän kanssa, meitä oli yhteensä yli tuhat hiihtäjää. Matka taittui tosiaan alkuun hyvin rauhallisesti ja olo oli välillä kuin possujunassa. Ensimmäisten 15 kilometrin matkalla sai vähän väliä hidastella tai jopa pysähtyä jonon jatkoksi. Onneksi olin jo muutenkin päättänyt ottaa alkuksi rauhallisesti ja oloa tunnustellen, joten minua jonottelua ei suuremmin kismittänyt. Loppumatkan kuitenkin pääsi menemään aika hyvin omaa tahtiaan ja olo tuntui yllättävän hyvältä. Myönnettäköön, että olo oli hieman tukkoinen ja kurkku hieman tuntui, eikä latukaan ihan huipussa kunnossa ollut, mutta olin pelännyt pahempaa! Kun ohitin 25 kmn kyltin, meinasin samaan aikaan puhjeta nauruun ja itkuun: jos puoleen väliin olin päässyt niin kyllä tämä neiti sitten loppuun asti hiihtää!

Viimeiset 10 kilometriä olivat kyllä todella pitkät! Tuntui, etteivät metrit millään taittuneet. Maali oli niin lähellä mutta silti niin kaukana... Mutta kun Lahden mäkihyppytornit tulivat puiden välistä esiin, ei onnenkyyneliä enää voinut pidätellä. Olin tehnyt sen! Maalissa kyyneleet pyyhkiytyivät kannattajaksi tulleen äidin takkiin onnitteluhaleissa. Olo oli niin onnellinen, etten voinut uskoakaan! Eikä aikanikaan ollut lainkaan hullumpi: 3:50:09 ja sijoitukseni naisten 51. Tämä oli haastava mutta samalla mahtava ensimmäinen Finlandia-hiihtoni.

Toivottasti säästytte kevään flunssilta!

Lämpimästi toivottelee flunssasta toipunut

Julia