Ennen Pariisiin muuttamista en ollut koskaan asunut
suurkaupungissa. Helsinki kun ei ole suurkaupunki. On nimittäin hieman eroa,
asuuko kaupungissa puoli miljoonaa vai viisi miljoonaa asukasta. En ennen
oikeastaan edes tajunnut, että tuo etuliite suur todella on niin suuri.
Ajattelin, että kaupunki kuin kaupunki, vain vähän suurempana. Pariisissa olen
kuitenkin saanut tutustua tuon suuren etuliitteen todelliseen merkitykseen niin
hyvässä kuin ei-niin-hyvässäkin. Olen saanut tutustua laajoihin ravintola-,
kahvila-, erikoisruokakauppa-, leipomo- ja torivalikoimiin, huomata joka
kulmalta löytyvän elokuvateatterin ja pienoisteatterinäyttämön, löytänyt
valtavan tarjonnan eri harrastus- ja urheilumahdollisuuksia ja tutustunut moniin
oman henkisiin ihmisiin. Erityisesti nuorille avaa Pariisi valtavan valikoiman
joko täysin ilmaista tai hyvin edullista tekemistä ja näkemistä. Itsekin pääsin
viime viikolla nauttimaan laatuteatterista Comédie Françaisessa todella huokeaan
hintaan. Pariisissa löytyy tekemistä, näettävää, koettavaa ja maisteltavaa
jokaiselle ja lähes koko ajan. Välilä melkein menee pää pyörälle kaikista
niistä mahdollisuuksien valikoimista, joista saa itselleen räätälöidä juuri
omanlaisensa pariisittaren elämänmenon.
Les carottes parisiennes eli pariisilaiset porkkanat
Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa. Suurkaupungin valtava
tarjonta tarkoittaa valtavaa määrää ihmisiä ja suurta kokoa. Meni sitä melkein
minne vain on varattava ainakin 40 minuuttia matkaan. Ihmisten määrä näkyy myös
liikenteessä ja se onkin ollut minulle oikea sopeutumisongelma. Koulumatkani ei
ole kovinkaan samanlainen Helsinkiin verrattuna, vaikka kulkupeli on sama.
Pahinta ovat skootterit ja moottoripyörät, jotka puikkelehtivat mielensä mukaan
sieltä mistä milloinkin pääsevät ja toisinaan vaikka kaistaa väärään suuntaan
tai jalkakäytävällä. On vain pistettävä jäitä kypärään ja oltava todella
varovainen. Metroon kun en meinaa millään sopeutua. Matka sillä kestää usein
kauemmin kuin pyörällä, kävelyä tulee paljon, käytävät ovat sotkuisia ja väki
välillä niin kummallista, että mieluummin pysyttelen maan kamaralla Metroa
käyttäessä ei myöskään pääse näkemään kaupunkia kuten pyörällä liikkuessa. Olen
siis sinnikkäästi pitäytynyt pyörässäni, vaikkei Pariisi olekaan pyöräilijän
paratiisi.
Vaikka Pariisista löytyy lähes kaikki, mitä kuvitella
saattaa niin yksi löytyy, mitä ei Pariisissa ole ja se on metsä. Juu, kyllä on
puistoja ja viheralueita mutta metsää ei ole. Ja sitä on ikävä. Samoin on ikävä
luonnon tuoksua ja erityisesti nyt raikasta kostean tiivistä syysilmaa. Sitä en
ole Pariisissa päässyt nuuhkimaan. Totta on sekin, ettei tarvitse matkustaa
kovinkaan pitkälle päästäkseen metsän siimekseen, mutta olen huomannut, että
itse tarvitsen jatkuvampaa kontaktia luontoon, jota ei Pariisista aina tahdo
löytyä. Siksi olinkin onnellinen, kun pääsin viettämään pitkää viikonloppua
vanhan vaihtoperheeni luo Bordeauxin lähelle. Bordeaux on upea vanha
ranskalaiskaupunki, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Itse kuitenkin
jatkoin Bordeauxin juna-asemalta vielä matkaani Mercenaisin kylään ja puhtaasti
maaseudulle. Perheen vanhemmat kun asuvat peltojen ja metsän ympäröiminä
puutarhan, lampaiden ja kanojen keskellä. Ensimmäisenä kun hyppäsin autosta
iltapimeällä sorapihalle maaseudun rauhassa huudahdin: Les étoiles! Voi kuinka
tähtitaivas näkyi kirkkaasti kun olimme päässeet kaupunkien valotulvasta hieman
syrjään. Juuri tällaista viikonloppua kaipasin.
Stephanien ja Philippen kysellessä, mitä haluaisin
viikonloppuna tehdä, vastasin toivovani vain rauhallista elämää ilman sen
suurempia kommervenkkejä. Rakastan meneväistä elämääni, mutta välillä mieli ja
keho tarvitsee todellisen rauhoittumisen. Siispä minun viikonloppuni koostui
hyvistä yöunista, torielämästä nauttimisesta (kaikki tämän postauksen kuvat ovat juurikin viikonloppuna vierailemaltani ihanalta St Foye la Granden torilta, joka on valittu Ranskan parhaaksi toriksi!), juoksulenkeistä aamu-usvassa ja
ilta-auringossa, kokkailusta ja pitkistä illallisista, joiden aikana ruodimme
niin Ranskan, Suomen kuin maailmankin ongelmia aina politiikasta veganismiin.
Ja kuinka hyvää se tekikään. Oli ihana viettää aikaa yhdessä rakkaiden Ranskan
vanhempieni kanssa, laittaa ruokaa ja nauttia syksystä luonnon ympäröimänä.
Minun täytyi juoksulenkkini aikana metsässä oikein pysähtyä vain hengittämään
tuota aromaattista lehtien mehevöittämää syysilmaa, jota niin rakastan. Ja oli
vaihteeksi aika hauska vaihtaa Parc Monceaun kanssajuoksijat lehmiin ja
lampaisiin, jotka kaikki yhtä lailla katselivat minua kuin kaistapäistä
pinkoessani pitkin maaseudun sorateitä. Kaistapää ehkä, mutta ainakin
onnellinen sellainen.
Halloweenin kunniaksi halusin tuunata parinteiset
korvapuustit uuteen uskoon kurpitsatäytteellä. Täytyihän minun ilahduttaa
korvapuusteja rakastavia ystäviäni kun kerran olin käymässä! Olen jo aiemminkin
leiponut kurpitsapuusteja Suomessa mutta aiemmin aina perinteiseen korvapuustin
muotoon. Innostuin Saaran tekemistä kurpitsapuusteista, jotka oli tehty
cinnamon rollsien tapaan uunivuokaan ja päätin itsekin kokeilla. Ja mikä
menestys se olikaan. Täytyy vain muistaa, ettei uunivuokaa voi paistaa samaan
tapaan kuin perinteisiä korvapuusteja vaan uuni on säädettävä pienemmälle ja paistoaikaa
on pidennettävä, jotta pullat paistuvat tasaisesti. Korvapuusteja rakastavat Stephanie
ja Philippe olivat uteliaita leipomuksistani ja tämä uusi kokeilu sai heidän
puoleltaan oikein tyytyväisiä huokailuja. Näitä saisi tehdä toistekin.
Kurpitsapuustien lisäksi täytyi tietenkin tehdä myös perinteisiä
cannelé-leivoksia, kun kerran olin Bordeauxissa. Niiden reseptin löydät täältä.
Kurpitsatahna korvapuusteille
400g kurpitsaa
0,5 dl vaahterasiirappia
50 g voita
1 ½ tl kanelia
2 tl inkiväärijauhetta
¼ tl muskottipähkinää
1 tl kaardemummaa
Kuori ja paloittele kurpitsa kuutioiksi. Keitä kypsäksi
kattilassa. Kaada vesi pois ja soseuta tasaiseksi. Lisää siirappi, mausteet ja
paloiteltu voi. Jos tahna on liian juoksevaa laita takaisin kattilaan ja keitä
hiljakseen kunnes koostumus on sopivan paksua pullien täytteeksi. Korvaa
levitteellä perinteinen voi+sokeri+kaneli yhdistelmä.
Tätä tahnaa voi myös hyvin käyttää muutenkin! Itse
esimerkiksi käytän tuorepuuron tekoon, smoothieeseen, puuron kanssa tai jugurtin
sekaan. Ja kannattaa sitä maistaa sellaisenaankin, on aikas hyvää :)
Huomenna on Ranskassa virallinen vapaa päivä kaatuneiden
muistoksi. Siispä minulla on vielä yksi päivä nauttia pitkästä viikonlopustani
Pariisin syleilyssä maaseudun rauhassa voimaantuneena. Ehkä käyn tutustumassa
Bois de Vincennesiin, jos metsäikävä pääsee yllättämään ;)
