Let's run (and climb) Paris

Tänään kävin haistelemassa urheilutapahtuman tunnelmaa hieman tavallisesta poikkeavassa ympäristössä. Kävin nimittäin hakemassa sunnuntaina koittavaa puolimaratonia varten numerolapun ja kisapaidan Pariisin Disneylandista! Kirjoittelin tänne jo aiemmin, että aion osallistua Disney puolimaratonille ja se koittaa tosiaan jo sunnuntaina. Juoksu alkaa klo 7 aamulla, joten olen mitä luultavimmin valmis jo ennen yhdeksää. Ajankohta on mielestäni aika kummallinen ja aamiaisen kanssa täytyy vähän taktikoida. Liian myöhään ennen juoksua ei voi syödä mutta ei voi liian aikaisin herätäkään, että tulee tarpeeksi nukuttua. Saa nähdä miten valmistautuminen onnistuu! Onneksi pääsen majoittumaan Julien ja Sébastienin luo hieman lähemmäs lähtöpaikkaa, sillä kotoani matkaan menisi reilusti yli tunti julkisilla. Sébatien lähtee myös mukaani juoksemaan ja hän minut mukaan innostikin.

Pian koittavan juoksutapahtuman innoittamana ajattelin kertoa täältä Pariisista löytämistäni urheilumahdollisuuksista. Aivan ensimmäisenä löysin Pariisin maratonin treeniklubin, Let’s run Paris marathon and half-marathon training group. Löysin ryhmän sattumalta Facebookista etsiskellessäni Pariisin maratonin virallisia sivuja. Tähän mennessä olen ehtinyt mukaan kahdelle lenkille: yhdelle lauantain pitkälle lenkille ja yhdelle maanantain 10 kilometrin kovatehoiselle juoksulle. Lauantain pitkä lenkkimme lähti Parc de Luxembourgin kupeesta ja 21 kilometrin lenkkimme kulki pitkin Champs Élyséetä Bois de Bologneen ja takaisin ohi Eiffel tornin ja pitkin Seinen vartta. Parin tunnin aikana sai nauttia aika kattavan annoksen auringossa kylpevää Pariisia. Maanantain lenkki taas starttasi Nationin aukiolta ja reitti kulki 11. arrondissementissä. Tunnelma oli molemmilla kerroilla lämmin ja yhteishenki oli korkealla. Lauantaina juoksimme hieman rennommin, jolloin tuli enemmän juteltua ihmisten kanssa kun taas maanantaina jäi rupattelu hieman vähemmälle pinkoessamme pitkin Pariisin katuja ja puistoja sen minkä jaloistamme pääsimme. Lähden ehdottomasti mukaan taas ehti kun lenkit sopivat aikatauluihini!

Maratonkerhon pitkällä lenkillä juttelin paikallisen juoksijan kanssa, joka kehui Nike Run Clubin järjestämiä yhteislenkkejä. Myös ne ovat ilmaisia mutta toisin kuin Let’s Run Parisin lenkit, täytyy näihin tapahtumiin ilmoittautua Niken nettisivuilla etukäteen. Onnistuinkin ilmoittautua ajoissa mukaan tänä tiistaina järjestettyyn Speed Run sessioon, joka starttasi Niken Buleverd St. Michelilla sijaitsevan lippulaivaliikkeen edestä klo 19:34 (kyllä vain, minuutin tarkkuudella). Paikalle piti tulla jo hyvissä ajoin, jotta kaikki ehtivät ilmoittautua, valita sopivan juoksuryhmän ja jättää tavarat säilöön. Paikan päällä huomasin kyllä, miksi osallistujamäärä oli rajattu. Jo nyt oli liikkeen edustalla oleva aukio tupaten täynnä erivärisissä ja –kuosisissa urheilutamineissa lämmitteleviä juoksijoita, jotka vaihtoivat kilpaa kuulumisia toistensa kanssa. Moni oli selvästi käynyt lenkeillä jo pitkään, sillä joillain oli oikein tiimipaitoja juoksuryhmien mukaan (esimerkiksi Team Violet).

Tsemppihuutojen ja ryhmäkuvan jälkeen jakauduimme kukin omiin juoksuryhmiin ja lähdimme matkaan kohti Parc Montsourisia, jossa meidän oli tarkoitus tehdä päivän intervallitreeni. Osa pacer-valmentajista kantoi selässään reppua, josta kaikuva musiikki sai askeleen lentämään keveämmin musiikin tahdissa. Omassa ryhmässäni oli kaksi paceriä, jotka pitivät yllä oikean tahdin ja näyttivät reitin. Juostuamme parisenkymmentä minuuttia huomasi toinen valmentajista, että olimmekin jo juosseet ohi oikeasta risteyksestä. Siispä meille tuli hieman tavallista pidempi alkulämmittely ja perille ehdittyämme ehdimme siellä juosta vain 7 intervallia ennen kuin puisto jo sulkeutui (Pariisissa pääosa puistoista menee klo 21 kiinni). Siispä teimme loput 3 intervallisessiotamme bulevardin keskikaistaleella. Tämä alkusekoilu ei omaa treeniäni mitenkään häirinnyt. Oikeastaan se oli lähes lohduttavaa. Jos kerran pariisilaisetkin eksyvät kotikaupungissaan niin ei ole kovinkaan huolestuttavaa, että itsekin olen pari kertaa mennyt täysin sekaisin suunnasta kaupungin pieniä kujia pitkin juoksennellessani. Onneksi kaikilla bussipysäkeillä on kartta, josta voi sitten tarkistaa tarkan sijainnin ja ottaa uuden suunnan.

Tiistain Niken treenistä kotiin päästyäni yritin jo ilmoittautua seuraavan viikon lenkille, mutta se oli jo mennyt täyteen. Täytyy toivoa, että pääsisin vielä peruutuspaikalta mukaan, sillä erityisesti intervallitreenejä ja vauhtiharjoituksia tehdessä on mahtavaa juosta porukassa ja saada ryhmältä tsemppiä jaksamaan pusertaa viimeisetkin spurttipätkät.

Toinen laji, johon olen täällä Pariisissa uppoutunut on kiipeily. Yliopistossani on loistavat kiipeilymahdollisuudet ja vieläpä todella edullisesti! Pääsin mukaan kilpailuryhmään, mikä tarkoittaa, että meillä on mahdollisuus treenata 4 kertaa viikossa ja lähteä kisaamaan Pariisin sisäisiin ja mahdollisesti myös koko Ranskan kiipeilykilpailuihin. Vuodessa koko lysti kustantaa vain 60€, mikä on aivan huikea hinta jos vertaa tavalliseen kiipeilyhallin kertamaksuun, joka huitelee 15€. Olen ehtinyt käydä treeneissä kahdesti ja valmentaja ja porukka vaikuttavat todella lupaavilta. Treenipaikat vaihtelevat ja pääsemme kiipeämään sekä boulderia että köyttä. Eilen treeneissä oli myös puhetta, että lähtisimme pian ulos kiipeämään yhdessä. Aivan tässä Pariisin lähellä on Fontainebleun alue, jossa väitetään löytyvän yhdet maailman parhaista ulkoboulderpaikoista. Itse asiassa olemme sinne jo huomenna menossa yhdessä Erasmus-porukalla, mutta taidamme pitäytyä vielä maan kamaralla patikoinnin merkein. Onneksi metsässä voi kiivetä ympäri vuoden, joten ei ole kiire ennen talvea.

Jotta energiaa piisaa kaikkiin treeneihin ja kisoihin, hankin itselleni pienen uunin kokkailuja helpottamaan. Ostin sen lähellä sijaitsevasta Tati-tavaratalosta. Olin ajatellut, etten sitä hankkisi ja pärjäisin vuoden ilman, mutta jo muutaman viikon jälkeen kävi olo niin tuskaiseksi, että oli hankinta lähes pakollinen. Sain oikean älynväläyksen päättäessäni mennä uunin hakureissulla myös kauppaan ja ostaa pari kassillista vihanneksia, hedelmiä ja juureksia kokkailuja varten. Oli todella täpärällä, ettenkö lyyhistynyt kotimatkalla Montmartren kukkulaa kantamuksineni kivutessani. En todella muista, millon olen ollut voimineni kanssa niin äärirajoilla. Vielä 50m ennen kotiovea oli pakko pysähtyä kun pakarat kramppasivat niin ja uunikin meinasi pudota. Nyt on uuni kuitenkin tukevasti kotonani ja oikein toimivaksi havaittu. Tänä iltana testasin jo pitkään himoitsemiani kurpitsakeksejä. Ne ovat oiva perjantai-illan nautinto ja käyvät myös puolimaratonille tankkauksesta ;) Ajattelin myös

huomenna ilahduttaa kansainvälisiä ystäviäni näillä herkullisilla cookieseilla vaelluksemme evästauolla.