Kuvankaunis Cinque Terre

Nyt on taas, liian pitkän tauon jälkeen, aika palata blogini ääreen Italian syysmatkaa muistellen. Suuntasimme yhdessä perheeni kanssa lokakuussa Iltalian rivieralle Cinque Terreen. Cinque Terre koostuu viidestä pienestä kalastajakylästä, joita nykyään yhdistää vaellusreitti. Cinque Terre kuuluu UNESCOn suojelukohteisiin, eikä sitä ole lainkaan vaikea uskoa. Kylät ovat toinen toistaan kauniimpia jylhien rantakallioiden syleilyihin uppoavia värikkäiden talojen ryppäitä, joiden välisiä vuoria ja kukkuloita peittävät metsät sekä terassimaiset viiniviljelmät. Kyliin ei ennen päässyt muuten kuin veneellä mereltä käsin, mutta nykyään kyliä yhdistää vaellusreitin lisäksi aktiivinen junareitistö. Autolla kyliin saapuminen on suuresti rajoitettu ja se on sallittu vain erikoisluvan saaneille. Näin ollen myös me valitsimme matkustustavaksemme raideliikenteen. Matkamme alkoi lennolla Milanoon, josta otimme junan ensin La Speziaan ja sieltä vielä Riomaggioreen, eteläisimpään Cinque Terren viidestä kylästä. Pieni huoneistomme sijaitsi juuri kyseisessä Riomaggioren kylässä, ja paikka toimikin matkamme tukikohtana, josta käsin sitten tutustuimme muihin Cinque Terren alueisiin ja kyliin.

Näkymä, joka avautui sielmiemme eteen Riomaggioren juna-asemalle saapuessamme

Koko Riomaggioren kylä näkyi huoneistomme omalta parvekkeelta

Itselläni ei ollut mitenkään suuria odotuksia huoneistostamme, mutta sain onnekseni yllättyä positiivisesti: parvekkeelta aukeni koko pieni kalastajakylä kaikkine upeine värikkäine taloineen, puutarhoineen ja kirkkoineen sekä niiden välistä pilkottava välimeri. Olemme huomanneet eri matkoillamme huoneistojen olevan oiva majoitusratkaisu. Tällöin käytössä on oma pieni asunto keittiöineen ja muine mukavuuksineen, kuten tässä tapauksessa parvekkeineen. Keittiö on omasta mielestäni ihana ominaisuus, sillä myös matkoilla on mukava uppoutua kokkailuun paikallisia raaka-aineita ja herkkuja käyttäen. Olen huomannut, että toisinaan kannattaa mieluummin hyödyntää itse raaka-aineita, jotka huokuvat tuoreutta ja paikallisuuuta ja taikoa niistä itse herkkuja kuin suunnata läheiseen melko mitäänsanomattomaan ravintolaan, jossa raaka-aineidenkin tuoreutta ja ruokien laadukkuutta voi hieman epäillä. Tälläkin Italian matkallamme nautiskelimme yhden illallisen sekä kaikki aamiaiset joko parvekkeella tai keittiön pöydän ääressä lähikaupan, hedelmakioskin, pizzerian ja leipomon antimia hyödyntäen.

Manarola on yksi kuuluisimmista Cinque Terren kylistä

Cinque Terre on pittorestien ja värikkäiden kyliensä lisäksi tunnettu limocinosta (paikallinen limoncello eli sitruunalikööri), pestosta, terassimaisista viinitarhoista, villiyrteistään sekä tietenkin meren antimista. Kylien välillä vaeltelujen lisäksi pääsimmekin nauttimaan paikallisista herkuista runsain määrin. Erilaiset ruokapysähdykset antoivat hyvin voimaa taas jatkaa seuraavaan kylään. 

Corniglia

Vaelluksen voi tehdä joko vain kahden kylän välillä tai kulkea kaikkien viiden halki kyliin maisemia ihailemaan tai herkkuja maistelemaan. Vaelluksen voi myös tehdä joko helpompi kulkuisempaa tai haastavampaa reittiä pitkin. Tässä on tosin hieman tulkinnan varaa, reitti oli toisinaan melko haastavaa omasta mielestämme. Mikäli haluaa kulkea helppokulkuista ja kuuluisinta reittiä on ostettava vaelluspassi, johon kuuluu myös koko päivän junalippu, joten voimien tai ajan loppuessa voi myös hypätä kyliä yhdistävään junaan ja suunnata määränpäähän. Valitettavasti yksi reitin kuuluisimmista jaksoista Via dell'Amore oli edelleen suljettu. Reitillä tapahtui jo usempi vuosi takaperin maanvyörymä, jonka takia tie jouduttiin sulkemaan ja italialaiseen tapaan asia on edelleen kesken...

Gelato!

Vernazzan kylä

Rantaa pitkin kulkevien päävaellusreittien lisäksi alueella on runsaasti muitakin reittejä, ja aamulenkkillämmesuuntasimme juuri yhdelle näistä. Koska vaellus ei vielä ollut tarpeeksi, emmekä saaneet tarpeeksi kavuta ylös ja alas vuoren rinteitä, kävimme yhdessä Marian kanssa joka aamu juoksemassa paikalliselle luostarille ja takaisin. Menomatka oli lähes kokonaan portaiden nousua ja takaisintulo olikin sitten laskua. Jalat siis huusivat hallelujaa silmien imiessä kukkuloilta avutuvia upeita maisemia. Reitti oli upea ja oli ihana saada aloittaa päivät reippaasti portaita hypellen ja suunnata suihkun jälkeen raukeana tuoreita aamiasantimia notkuvaan pöytään.

Matkamme oli todella onnistunut ja tasapainoino ruokanautintojen ja fyysisen aktiviteetin välillä oli todella sopusointuinen. Sää oli koko matkamme ajan sopiva ulkoilusää auringon välillä pilkistellessä pilvien lomasta ja lämpömittarin näyttäessä n 14 astetta. Ruskettumaan emme kyllä päässeet mutta kyllä sitä ehtii sitten kesällä taas. Ja säästyipähän aurinkorasvaa! Paikka on yksi kauneimmista, joissa olen käynyt ja jokaisen polunmutkan ja kulman takaa avautui uskomottoman upeita näkymiä. Muita matkalaisia ympäri maailmaa oli tosin melko paljon, paikoin hieman liikaakin omaan makuuni. Onneksi kylissä pääsi seuraamaan paikallisten vanhojen herrojen korttipelejä ja kalastustuokioita sekä muuta paikallista elämänmenoa. Ja henkilökohtaisen tulkin avulla pääsee aina lähemmäs Italian ydintä. Päätimme tosin äitini kanssa mennä italian tunneille, kunhan saan ensin ranskan oikein kunnolla haltuun. Mutta italialaiseen tapaan: mihinkäs tässä kiire olisi? 

Arrivederci!

-Julia