Mega Ski Tour

Terveiset pohjois-Ruotsin Kungsledeniltä! Siellä sain onnekseni viettää viisi aivan mahtavaa hiihtovaelluspäivää yhdessä kahden ystäväni, Pekan ja Eskon, kanssa. Meidän Mega Ski Tourimme suuntautui Ruotsin korkeimman vuoren Kebnekaisen tuntumaan, jossa tarkoituksena oli hiihtää Abiskosta Nikkaluoktaan vievä pätkä Kungsledeniä, mutta aikataulullisista syistä päädyimmekin sekä aloittamaan että päättämään reissumme Nikkaluoktaan. Eikä sekään ympyräreitiksi suunniteltu vaellus oikein käynyt toteen alkupäivien lähes myrskyisän vastatuulen hidastaessa matkaa, mutta tällaisenaankin hiihtovaelluksemme reitti oli onnistunut ja matka kokonaisuudessaan aivan mahtava! Ensimmäiset kaksi päivää saimme hiihtää oikein tosissamme vastatuulessa mutta sitä seuranneet kaksi koko hiihtokauden kauneinta aurinkoista ja tyyntä päivää hellivät meitä oikein kunnolla. Viimeinenkin hiihtopäivä sujui myötätuulessa auringon välillä pilkotellessa pilviverhon takaa. Emme olisi kyllä voineet onnekkaampia olla.

Aamu, joka seurasi kirkasta yötä, jona näimme aivan upeat koko taivaan kattavat revontulet! Olimme onnekkaita nähdessämme revontulia vielä viimeisenäkin yönä.

Onkohan tämä kuumaverisyysasteikko?

Ajatus tähän hiihtovaellukseen lähti alppimatkallamme Ranskassa uuden vuoden aikoina. Suomeen palauduttuamme aloimme ideoida matkaa enemmänkin ja siitä se sitten lähti! Alunperin meitä piti olla neljä lähdössä, mutta polvivamma esti tämän vuoden vaelluksen Elinan kohdalla. Onneksi saimme kuitenkin paljon vinkkejä ja apuja matkaa suunnitellessamme, siitä viekä iso kiitos! Saimme hyvin lainattua ja vuokrattua puuttuvia välineitä, eikä varusteissa kyllä ollut mitään valittamista ainakaan omalta osalta. Ruokakin oli maittavaa ja sitä oli riittävästi. Olin saanut kunnian suunnitella vaelluksemme menun ja pojatkin olivat siihen oikein tyytyväisiä. Se koostui pussipastan sijaan mm kasvis-pestopadasta, sienirisotosta ja riisi-hedelmä-padasta. Teimme myös ennen vaellusta yhdessä ja erikseen erilaisia eväspatukoita. Uskon voivani kaikkien meidän puolesta suositella omatekoisia energia- ja proteiinipatukoita. Patukat onnistuivat todella hyvin ja rahaakin säästyi huomattavasti. Eikä tekeminen ole ollenkaan hankalaa!

Kurpitsa-proteiinipallerot olivat menestys myös vaelluksella

Flap jacks

(30 palaa)

-6dl kaurahiutaleita

-1 dl pähkinöitä

-125g voita

-2 banaania

-1/2 dl siirappia tai hunajaa

-1 tl vaniljaa tai vaniljasokeria

-hyppysellinen suolaa

-1 dl pakastemustikoita tai rusinoita

Muussaa banaanit ja sekoita kaikki loputkin ainekset keskenään. Levitä leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paista 175 C uunissa n 25 minuuttia. Anna jäähtyä ja leikkaa sopiviksi paloiksi. Säilytä viileässä.

Aamiaisnäkymä höyryävän suklaa-cashewpähkinävoi-puuron yli

Pekan tuulensuojainen keittosyvennys

Tyytyväinen ruokailija

Matkamme alkoi hieman rankalla koko yön kestäneellä ajomatkalla. Taukojen, eväiden ja levyjen voimalla pääsimme kuintekin hienosti perille. Sekä mennessä että palatessa pistäydyimme Kiirunan idylliseen Safari Cafeeseen lounaalle. Nämä herkkutuokiot vielä kruunasivat matkan ihanuuden! Paluumatkalle olimme varanneet autojunasta paikat, joten saimme hyvin levättyä vaelluksen jälkeen eikä kenenkään tarvinnut hypätä väsyneenä rattiin. 

Auringon nousu tien päältä

Herkkuhetki ennen erämaahan suuntaamista Safari Cafeessa

Kauniita ja aurinkoisia päiviä seurasi kirkkaita ja kauniita mutta myös aika kylmiä öitä. Onneksi päädyin kuitenkin ottamaan paksuimman makuupussini, sillä sekin tuntui välillä turhan viileältä teltan katköissä nukkuessamme. Onneksi pääasiassa pysyimme kaikki lämpöisinä ja tunnelma pysyi korkealla. Pojat olivat tosiaan aivan mahtavaa vaellusseuraa! Useaan otteeseen toistelin vain itselleni, kuinka onnekas olinkaan kun sain olla mukana näin mahtavassa reissussa. 

Iloiset hiihtäjät Julia ja Esko

Loppujen lopuksi hiihtoreittimme kulki Nikkaluoktasta Kebnekaisen Fjällstationin kautta Singin ja Sälkan mökkien kautta ja takaisin samaa reittiä. Vaikka ensin edes-takas-kulkeminen mietitytti, ei se ollenkaan haitannut, sillä maisemat olivat ihan erilaiset toisesta suunnasta tullessa. Reitillä ei ollut ruuhkaa, mutta muitakin vaeltajia oli. Tapasimme reippaita ranskalaisia, koiravaljakoita, Kebnekaisea huiputtavia liettualaisia, herttaisen ruotsalaisen vaeltajasedän ja muita Lapin kevättalven hangista nauttivia vaeltajia. Monet olivat valinneet ahkion rinkan sijaan ja se olisi varmasti toiminut nousukarvoihin yhditettynä reitillä oikein hyvin. Itse olen kuintekin niin rinkkaan tottunut, että se tuntui luonnolliselta valinnalta. Rinkka mukavasti keveni reissun loppua kohti ruuan vähentyessä, mutta ei paino missään vaiheessa onneksi ollut liiallinen. Suksi luisti hyvässä seurassa upeita maisemia ihastellessa.

Koiravaljakko matkalla Kebnekaisen fjällstationille

Vahtikoira Singin tuvalla

Vaelluksemme oli niin täydellinen irtautuminen Helsingin arjesta, että paluu tuntui jopa vähän hirvittävältä. Onneksi sitä nopeasti pääsee taas kaupungin rytmiin kiinni. Ja onhan minulla nyt taskut täynnä toinen toistaan ihanempia muistoja, joihin voi palata täällä Helsingin kevään keskellä.

Onnelisesti muistelee

Julia