Cocooning. Ranskan kielinen termi rennolle oleilulle,
kotoilulle, kuten olen sen itse nimennyt, sillä mielestäni tälle rentoilulle ja
elämästä nautiskelulle ei ole kovin hyvää suomenkileistä virallista sanaa.
Ruotsiksi se on mysa ja tanskaksi hygge. Englanniksi on being cozy. Cozy onkin
yksi lempisanoistani juurikin sen sisällään piilevän lämpöisen merkityksen ja tunnelman
takia.
Eilisaamun maratontreenin suunnitelma.
En vielä osannut sitä sanella suoraan sykemittariini..
Cocooning-tunnelma on ollut vallalla täällä Pariisissa nyt
tänä viikonloppuna. Hyviä yöunia, rentoja kokkailutuokioita, banaanileipää, suuria
teekuppeja, leffailtaa, lähileipomon valikoimaan tutustumista ja hieman
opiskeluakin. Tähän kun vielä yhdistää pitkät juoksulenkit Seinen varrella tai
kiipeilyä niin alkaa oman cocooning-viikonloppuni resepti olla kasassa. Se on
yksi lempitekemisistäni ja kotoisa ja cozy tunnelma ehdottomasti sydäntäni
lähellä. Aina sopivin väliajoin on minulla tarve ottaa itselleni hieman enemmän
aikaa ja vain kotoilla. Antaa kehon ja mielen yhteistuumin päättää, mikä
tekeminen tuntuisi juuri nyt hyvältä. Eikä siihen aina tarvitse pyhittää koko
viikonloppua vaan arki-illan rentoilukin tuo ihanan huoahdustauon muiden
aktiviteettien keskelle. Pieni akkujen lataustuokio silloin tällöin lämpöisessä
ja kotoisassa tunnelmassa teekupin kanssa. Lähiaikoina itselleni vain ei ole
oikein kertynyt näitä arki-illan rentoiluja, sillä viime viikot ovat olleet varsin
meneväisiä niin Alpeilla Pariisin lääkiksen laskureissun merkeissä, arkielämän
pyörteissä kuin ystäväni Paulan vierailunkin myötä. Takana on jälleen kerrassaan
mahtavia viikkoja mutta sen verran intensiivisiä, että yhdelle kokonaiselle kotiviikonlopulle
oli tarvetta.
Viikon laskureissu Alpe d’Huezissa paikallisten
opiskelukavereitteni kanssa oli aivan huikea! Aurinko helli meitä koko viikon
ja lunta oli tullut hyvin ennen tuloamme, joten nautimme rinteistä aina
aamuyhdeksästä iltapäivä viiteen. Vaikka edellisessä postauksessa naureskelin,
että omilla ruskettumistottumuksillani olisi turha toivoa pandarajoja,
kommentoi useampikin ystäväni Pariisiin palattuani saaneeni väriä kasvoihin! En
tietenkään kovin merkittävästi mutta kuitenkin ;) Itselleni se oli jo suuri
saavutus.
Huoneemme Alpeilla koostui itseni lisäksi kahdesta muusta Erasmus-vaihtarista
sekä kahdesta ranskalaisesta opiskelijasta. Minä ja sveitsiläinen Philippe sekä
kaksi ranskalaispoikaa olimme neljä muskettisoturia suunnatessamme täysien
rinnepäivien päätteeksi vielä iltalenkille ja uimahalliin ja punnertaessamme
kilpaa ennen illallispöytään siirtymistä. Italialainen ystävämme tyytyi
ottamaan sillä aikaa torkut I <3 SIESTA –silmälappujen alla ja tsemppaamaan
meidän lankkukisaamme. Olimme siis neljä muskettisoturia sekä Mamma. Kertakaikkisen
mahtava porukka! Viikko oli todella antoisa ja tapahtumantäyteinen ja
sunnuntainaamuna klo 4.10 Pariisiin saapuessani yöbussissa "nukuttujen" olemattomien unien jäljiltä olin varsin väsynyt soturi.
Matkamuistoksi Alpeilta otin matkaan vielä flunssan, joka vasta nyt alkaa
viimein parantua kokonaan. Levon puutteella saattoi olla vaikutusta asiaan…
Tänään on viimeinen päiväni virallista kuukauden
vegaanihaastetta! Venytin haastettani hieman yli kuukauden, sillä mm
italialaisen kokkikurssin myötä tuli kuukauteeni pari välipäivää. Jopa Alpeilla
selvisin todella hienosti, vaikka se minua hieman edeltä käsin jännittikin.
Erityisen otettu olin kun huoneemme pojat kommentoivat, että Julialla oli aina
parhaat ruuat. Kukaan heistä ei tosin vielä tarttunut samaan haasteeseen. Oikeastaan
haastavinta kuukaudessa olivat ravintola-syömiset, erityisesti Alpeilla, jossa
veganismi ei ollut niin hyvin tunnettua saatika yleistä. Muuten itse
kokkaillessani ei kuukausi aiheuttanut ollenkaan päänvaivaa tai ongelmia,
päinvastoin! Kokeilua odottavien reseptin lista on vielä todella pitkä ja olen
löytänyt todella laajat vegaanivalikoimat kaupoista ja toreilta nyt kun olen niihin tarkemmin
tutustunut. Kotona vegaanius edes täällä Ranskassa ei siis tuota itään ongelmia. Olen myös löytänyt paljon vegaanisia tai vegaaniystävällisiä ravintoloita täältä Pariisista, joten ulkosyömisenkin hankaluus on minimissään, jos vain pääsee itse vaikuttamaan ravintolavalintaan. Kuukauden aikana on myös ollut todella hauska jakaa tuntemuksia ja kokemuksia muiden haasteeseen osallistuneiden ystävieni sekä jo valmiiksi vegaaneiden ystävieni kanssa. Suurin osa kokemuksista on ollut todella onnistuneita, mutta on myönnettävä, että pari hutiakin mahtui kuukauteen. Esimerkiksi vegaanisten crêpesien reseptiä minun on vielä etsittävä. Eileniltaiset kokkailut muistuttivat lähinnä scrambled eggs -annosta ;) Hyväähän se oli, mutta kyllä minä crêpesien koostumustakin arvostan. Tänä iltana pääsee kokeiluun Saaran blogin vegaaniset mokkapalat,
jotka leivon ystävilleni ensi tiistain ystävänpäivän kunniaksi.
