Olen varmasti sanonut tämän jo liiankin
monta kertaa, mutta pakko se on taas ääneen huokaista. Kuinka nopeasti aika
kiitääkään! Ihan hirvittää selata kalenteria ja huomata, että kohta jo
marraskuun loppu ja aika korkata ensimmäinen luukku adventtikalenterista. Posti
toi minulle terveisinä Suomesta partiolaisten perinteisen adventtikalenterin,
mikä oli todella iloinen yllätys, sillä eihän ilman sitä voi virallisesti aloittaa
joulun odotusta!
Joulutunnelmiin virittäytymisen
aloitin yhdessä ystäväni Evan kanssa viime viikonloppuna Pariisin Champs Élyséen joulumarkkinoilla. Tänä viikonloppuna olin vuorostani käymässä Evan
luona Grazissa, jossa saimme nauttia itävaltalaisesta joulutunnelmasta glühweinen
- ja piparintuoksua pursuavan kaupungin kujilla. Sää ei meitä kumpaankaan
viikonloppuna oikein suosinut, mutta sehän on vain varustautumiskysymys! Nautimme
täysin siemauksin niin spèculoos-crêpeseistä, germgnödelistä, glühweinesta kuin
muistakin joulumarkkinoiden antimista sadeviittoihin ja untuvatakkeihin
kietoutuneina. Unen määrä taisi molempina viikonloppuina korvautua enemmän tai
vähemmän ruualla. Jouluhuuman lomassa vietimme Grazissa aikaa Evan
Erasmus-ystävien kanssa. Meno oli Grazissa varsin erilaista verrattuna
Pariisiin ja oli hauska päästä näkemään siitäkin palanen.
Viikonlopun hupaisimmat kommentit
tulivat Evan kansainvälisiltä ystäviltä, joiden mielestä minulla oli
ranskalainen aksentti puhuessani englantia. Siinä oli naurussa pitelemistä! Saa
nähdä kuinka vahva vaikutus Pariisin vuodella on yleiseen ääntämykseeni...
Yritän kuitenkin omaksua paikallisen korostuksen vain ranskan kieleen ja jättää
muut kielet entiselleen. On verra! On todella hienoa huomata, kuinka ranskasta
on tullut jo lähes automaatio, ja englannin puhumisessa saa keskittyä ihan
tosissaan löytääkseen oikeat sanat englanniksi oui:n puskiessa koko ajan läpi.
Toinen hauska huomio, mitä kieliin
tulee, on se, etten enää välttämättä huomaa luenko tekstiä ranskaksi vai
englanniksi. Ranskasta on tullut jo luonnollinen osa elämää, eikä sen käyttö
enää vaadi samanlaisia ponnisteluja kuin aluksi. Grazissa se oli hauska huomata
päästessäni englannin keskellä vaihtamaan muutaman sanan ranskaksi. Kuinka
luonnolliselta ja kotoisalta se tuntuikaan! Hassua eikö? Vielä on tietenkin
paljon opittavaa, mutta minulla on onneksi monta hyvää opettajaa niin yliopistolta,
ystäväpiiristä kuin kiipeilypiireistäkin. Quelle chance!
Viime viikolla otin muutaman
edistysaskeleen niin lääketieteellisellä kuin kiipeilyurallanikin. Pääsin
ensimmäistä kertaa ottamaan valtimoverinäytteen potilaalta ja onnistuin
ensimmäisellä yrittämälläni. Siitä hyvästä sain perinteiden mukaisesti leipoa
kollegoilleni jotain makeaa. Ajan puutteen vuoksi päädyin jälleen leipomaan
lemppari banaani-pähkinävoi-suklaakeksejä, joita vein myös seuraavan päivän
kiipeilykisoihin ystävilleni. Kiipeilykisat olivat ensimmäiset yliopistojen
väliset boulderkisat, jotka järjestettiin Pariisin pohjoisosissa sijaitsevalla
BO2-salilla. Kiipeily sujui osaltani hyvin ja pääsin alkukarsintojen jälkeen
finaaliin, jossa sijoituin toiseksi. Olin todella tyytyväinen! Vielä on edessä
yhdet boulderkisat ja kahdet köysikisat Pariisin yliopistojen välillä, joiden
perusteella valitaan kymmenen edustajaa loppukevään koko Ranskan välisiin
kisoihin. Tavoitteena on päästä mukaan, mutta vielä täytyy vähän treenata.
Ainakaan intoa ei puutu! Pitää vain pitää pää kylmänä, ettei lähde liian
kovalla teholla painamaan.
Tänään saan taas vieraita tänne
Pariisiin kun Pekka ja Elina tulevat kylään luokseni viikoksi. Onneksi
pneumologian tenttini siirtyikin maaliskuulle, joten ennen joulua ei ole kuin
mikrobiologian kolme tenttiä sekä ranskan tentti. Näin jää aikaa niin
kiipeilylle, juoksulle, ystäville kuin Ranskasta nauttimisellekin. Niin ja
jouluvalmisteluille!
À bientôt!
